Linkoloiden puutarha on loppukesästä perhosten paratiisi. Yksi laskeutui Jukka Linkolan nenän alle oppineiden kukalle.
Tämä näky voisi olla sodanvastaisen julisteen kuva. Perhonen laskeutuu kukkasen päälle kuvan etualalla juuri, kun Jukka Linkola katsoo kameraan kauempaa.
Linkolan pihalla Särkisalossa paha maailma tuntuu olevan muutenkin kaukana.
Ei se tietenkään oikeastaan ole pidemmällä kuin pöydällä lepäävällä nuottipaperilla.
Jukka Linkolan elämäntyö ei mahdu ihan vähille riveille: hän on jazzmuusikko, kapellimestari ja säveltäjä, jonka kynästä on syntynyt niin musikaaleja kuin elokuvamusiikkiakin. Matkalle mahtuu muun muassa toistakymmentä vuotta Helsingin kaupunginteatterin kapellimestarina.
Linkola täytti heinäkuussa 70 vuotta, mutta työnteko jatkuu.
Aiemmin mainitulla paperilla on orkesterinuotit tilaustyöhön, joka saa kantaesityksensä Turussa marraskuussa. John Storgårds johtaa Turun filharmonista orkesteria, kun se esittää ensi kertaa Linkolan teoksen Cyclop.
Kolmiosaisen teoksen avausosa on suomeksi otsikoltaan ”Paholaisen tappava katse”, toinen ”Hirviön pilkkaava kuolemantanssi”. Linkola sanoo kiertelemättä, että luvassa ei kahdessa ensimmäisessä osassa ole kauniita melodioita.
–Ekat seitsemän minuuttia ovat ihan paahtoa. Kapu sanoi, että tämä on isku vyön alle, myhäilee Linkola.
Kolmas osa, ”Laulu uhrien muistolle” on jotain muuta: melodinen päätös. Jos vaikka lähtö onkin tavallaan surumarssi, teos loppua kohti kääntyy lohdulliseksi.
Vaikka osat ovat paperilla ja jo kapellimestarillakin, Linkola miettii teoksen olevan vielä kesken.
–Sitten se on valmis, kun se on esitetty. Paperilla nuotti ei ole paljon arvoinen, Linkola miettii.
Yksi asia ei ole muuttunut: huhtikuussa 2023 Helsingin kaupunginorkesteri soitti kantaesityksenä Linkolan teoksen ”Tyrants Don´t Believe in Love”. Pohjana oli silloin kuten nytkin Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa.
–En näe, että voisin mitenkään olla tämän ulkopuolella, Linkola sanoo.
Pakko kysyä: onko säveltäjä poliittinen henkilö? Vastaus tulee empimättä.
–Kyllä, jos rauhan puolesta puhutaan.
Koko juttu 28.8. painetussa ja digilehdessä.
