Ylämaankarjalla on oma tahto, ja ne Antti-Jussi Räsäsen kertoman mukaan alkavat pitää ääntä, kun siirtyminen toiselle laitumelle alkaisi huvittaa.
Satoja kiloja painavat eläimet laiduntavat joen varrella Leipyölissä. Paksujen otsatukkien alta tuikkivat lempeät silmät.
Ylämaankarjaa käytetään Leipyölin tilalla perinnemaisemien eli perinnebiotooppien hoitamisessa. Käytännössä heidän kesätyönsä on syödä niin paljon, että maisema pysyy auki.
Lumo-laitumia eli luonnon monimuotoisuussopimuksen piirissä olevia laitumia tilalla on yli 6 hehtaaria.
Tänä vuonna emät laiduntavat Leipyölissä kotona rannassa, mäellä ovat 1-vuotiaat pikkusonnit. Muut eläimet ovat lähteneet kesäksi töihin kauemmas.
Syyskuussa ne palaavat kotiin, kun kaikki ruoka laitumelta on syöty.
Suuria eläimiä kuljetetaan hoitamaan maisemaa sellaisiin paikkoihin, joissa on tehty luonnon monimuotoisuussopimus.
Sopimus edellyttää laiduntamista, ja sen vuoksi on tehty laidunnussopimus. Se on tavallaan ylämaankarjan työsopimus.
Kuljettaminen tapahtuu eläintenkuljetuskärryllä.
–Joskus eläimet kävelevät sinne itse, joskus menee 5 minuuttia, joskus puoli tuntia ja joskus ei onnistu ollenkaan, Leipyölin tilan isäntä Antti-Jussi Räsänen nauraa.
Isännän täytyy tuntea eläimensä, sillä kuljettaessa pitää olla varma, että eläimet tulevat keskenään toimeen.
Suuressa roolissa paikasta toiseen siirtymisessä ovat kauraherkut, jotka ovat toimineet tehokkaana motivaattorina.
Leipyölin ylämaankarjaa laiduntaa naapurikylässä, Kreilassa ja Särkisalossa. Jokaisessa paikassa niiden tehtävä on pitää huolta siitä, että perinnemaisema ei kasva umpeen.
Lisää aiheesta digitaalisesta tai paperisesta Perkkarista!
