Aamu torilla oli täynnä haikeita kohtaamisia. Ensimmäiset kyyneleet nousivat silmiin, kun Ann-Mari Mäkinen tuli kiittämään Agneta Grönroosia menneistä vuosista. Kalamyyjä on monen torin sydän.
–Meille tulee niin kova ikävä teitä.
–Niin meilläkin teitä.
Haikeutta on Perniön torilla ilmassa heti kuuden jälkeen perjantaiaamuna. Huhut Agneta ja Janne Grönroosin viimeisestä torimyyntipäivästä ovat kiirineet perniöläisten korviin, ja paikalle on saavuttu suru puserossa ja mielessä yksi kysymys: mistä tästä lähtien saa kalaa. Eniten harmittaa se, että joulukalaa pitää mennä jonottamaan muualle.
Bromarvilainen kalastaja on jättänyt jäljen paikallisten sydämiin, sillä jo 24 vuoden ajan Agneta Grönroos on käynyt torilla myymässä. Sitä ennen hänen isänsä kulki Perniöön myymään 10 vuoden ajan.
–Luulen, että isä oli ensimmäinen, joka Perniössä koko torin aloitti. Silloin tori oli vielä tuolla toisessa paikassa, Grönroos viittaa joen toiselle puolelle.
Agneta Grönroosin mies Janne Gönroos on ollut mukana toiminnassa seitsemän vuoden ajan.
–Silloin minun ensimmäisinä vuosinani myyjiä oli tälläkin torilla paljon enemmän. Samoin asiakkaita, Janne Grönroos muistelee.
Pari kertoo, että sama tilanne on Perniön lisäksi myös muualla.
Vielä Agneta Grönroosin isän aikana silakkaa saattoi mennä 100 kiloa, viime vuosina sitä on mennyt parikymmentä kiloa.
Syy löytyy myös nuorten ruokailutottumuksista, sillä silakka ei enää maistu.
–En ymmärrä miksi, koska se on paras kala, Agneta Grönroos virnistää.
–Ja niin hyvän tuoksuinen, Janne Grönroos lisää nauraen.
Janne ja Agneta Grönroos aloittivat myymisen torilla viime viikon perjantaina kello 6:30. Tänä perjantaina heitä ei enää Perniössä näy.
Vaikka asiakkaita on vähemmän, he käyvät silti säännöllisesti kalakaupoilla juuri Grönroosien tiskillä. He muistavat, että vuosien varrella mukavia kohtaamisia on ollut paljon.
Toripäivä on yksi parhaista puolista työssä.
Sitä ennen on kuitenkin paljon raskasta työtä tehtävänä aina kalan hankkimisesta sen työstämiseen.
Tänään herätyskello on soinut kello 3. Viideltä käännettiin auton nokka kohti Perniötä.
Pariskunta kertoo, että ensi perjantaina he aikovat nukkua ainakin viiteen saakka.
–Ammattikalastajat alkavat olla vähän kortilla, Janne Grönroos pohtii.
Taustasyiksi nousee esiin esimerkiksi ammatin harjoittamisen hinta.
Veneet ja verkot maksavat, siksi ammatti kulkee usein sukupolvelta toiselle kuten maanviljelijöillä.
Sen lisäksi ammatin harjoittamiseen vaikuttaa kalakantojen vähentyminen, koska kalaa nousee vähemmän.
Grönroosien kohdalla lopetuspäätöksen taustalla oli esimerkiksi autoon investoimisen kannattamattomuus, Jannen tuleva lonkkaleikkaus ja lasten huoli heidän jaksamisestaan.
Monet kalastajat joutuvat tekemään muita töitä talvisin. Grönrooseilla niin ei ole ollut, sillä savustaminen, graavaus ja valmiiden tuotteiden valmistus vie aikaa. Valikoima on laaja, siksi siihen kuluu työtunteja.
Perjantaiaamuna jo ennen puoli kahdeksaa itsevalmistetut kalapullat loppuivat.
–Ihmiset alkoivat jo viime viikon perjantaina vähän hamstraamaan. Tänäänkin, kun yleensä on ostettu 4–6 pullaa, niin tänään ostettiin kerralla 10–12, Agneta Grönroos naurahtaa.
Lisää aiheesta tämän viikon Perkkarista!
