Tervepä terve. Toimituksen itätuulilasin viikkopyyhkijät vaihdetaan tässä seuraavaksi.
***
Syksy ja arjen alkaminen tietävät sitä, että teitä tulee katseltua lasin läpi.
En puhu vain teistä siellä vaan teistä; siis seutu-, kanta-, valta- moottori- ja niin edelleen.
Joskus työt vievät ihan metsä- ellei peräti hakoteille.
Se on sitten toisen lajin ongelma, jos maisemia katsellaan kovin usein juomalasin läpi. Nyt oli kyse tuulilasista.
Kesä taas vei autokaupoille. Iso kissa oli palvellut riittävän pitkään, riittävän uskollisesti ja siinä sivussa tarjonnut maailman parasta kyytiä milloin Tanskan rajalle, milloin kauas pohjoiseen ja siinä välissä laskemattoman määrän eteläistä Saloa: työmatkoja, juttukeikkoja ja mitä ikinä.
Tilinpäätös inhimillisesti katsoen on hyvä: mainitulla autolla ei taidettu käydä yksiäkään hautajaisia, mutta aika monta mukavaa lomareissua, synttäreitä ja joulupukkikierroksia. Tilastojen valossa joku auto kuitenkin saa aina ne ikävämmät ajot. Katsokaapa vaan omia perhealbumeja sillä silmällä: millä on käyty missäkin.
Nyt ranskatar jatkaa hiipimistään toisaalla.
Yhtä kaikki vaihdon lähestyessä ja liikkeiden valikoimaa selaillessa kävi mielessä, että jokin on muuttunut: ensimmäistä kertaa uudella autolla ei tarvinnut olla varsinaista mielenkiintoisuuskerrointa, riittää että kapine on tuhdin tuntuinen ja tuore. Jokunen hiukan eksoottinenkin auto on ehtinyt oman takamuksen alla jurista, mutta se aika voi olla iäksi ohi. Joku vielä selvittää, onko kyse silkasta tylsämielistymisestä.
Autokauppaahan on tehty aina mielikuvilla ja mielestään mainoksille immuunikin halusi tietysti antaa itsestään jonkun mielikuvan. Aikansa massakulkine, vaatimaton kupla-Volkkarikin saattoi olla kannanotto.
Mielikuviin liittyen takavuosilta muistuvat mieleen tarrat, joita maahantuojat asensivat edustamiensa pelien takalaseihin vähän kuin kertomaan, mistä on kyse: mieleen ovat jääneet muun muassa ”BMW -ajamisen iloa”, “Lujaa laatua Lada” ja monen Hiacen takalasissa ollut ”Toyotalla Suomi kuljettaa”. Ajamisen ilo ei sopinut siihen. Pakkoenglannistaminen taas oli oraallaan jo 80-luvulla ”Happy with Honda” -tarran muodossa.
Toisaalta viattomalta tuntuu sekin nyt.
Eräänä päivänä moottoritiellä ennestään tuntemattoman merkkinen auto ajoi ohi ja kiinnitti huomiota peräpeilin tekstillä. Metallisin kohokirjaimin pellissä luki ”Build your dreams” eli jotain unelmoinnista.
Jossain päin maailmaa on epäilemättä vakavissaan mietitty, millä erottaa se oman tehtaan kottero muista, mutta lopputulos tällä kertaa herätti hilpeyttä.
Ei se mitään, että Citroen DS näytti vaanivalta hauelta ja Saab 96 myyrältä ja katumaasturit näyttävät pyöräilykypäriltä, mutta siinä alkaa pöhinäallergia vaivata, jos auto näyttää Ikean sisustustarralta tai väliportaan strategiapalaverin diaesityksen alkukuvalta.
Toisaalta suomalaisen autoteollisuuden väheneminen vei tästä varsinaiset mahdollisuudet jo aikaa sitten.
Maakunnan laidalla Uudessakaupungissa ruuvattiin joskus kasaan Saabeja, joiden takaikkunatarrassa toki puhuttiin reilusti suomea kuten hyvä onkin: ”Se. Varma. Kotimainen” saattoi pitää alun ja lopun osalta paikkaansa.
Mutta ajatellaanpa iskulausetta haaveilusta ja haaveiden todeksi tekemisestä.
Ollapa vielä esimerkiksi Teijolla autonvalmistusta. Kyllä ilahduttaisi nähdä Teijo-lava-auton ikkunassa reilusti lounaisnuotille käännettynä sama asia: ”Teijo -Usko unelmiis” tai ”Teijo – Tee ny jotta eres”.
Aikalaiskertomusten mukaan Teijo olikin siinä määrin ruista ranteeseen vaativa ajettava, että uskoa tarvittiin ja ajaminen oli tekemistä.
***
Eipä sillä, ettei nuoruus olisi käynyt mielessä muutenkin. Silloin, kun uudempia oltiin ja opittiin kaupungeissa ominpäin liikkumaan niin Ultra Brata kuunneltiin ja nyt viikonloppuna taas eikä levyltä vaan stadionilla. Metka homma, miten koleassakin illassa voivat silmät hikoilla.
Jossain puhutaan ukrainalaisten turvatakeista, mainoksissa syystakeista ja armeijan käyneet muistavat, miten ne intin sadeviitat puheiden mukaan olivat varsinaisia ydintalvitakkeja.
Keltaiset sadetakit perjantaina eivät vieneet tulevan marraskuun sateisiin vaan älylaitteettomiin ja poutaisiin loppukesiin joskus kauan sitten. Ehkä ne olivatkin taikaviittoja.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
