Suomalainen vaalijärjestelmä on mallikas: huolta vaalivilpistä ei tarvitse kantaa, äänet lasketaan ripeästi ja luotettavasti. Nyt käynnissä olevissa kaksoisvaaleissa on yksinkertaisin keinoin hoidettu se, että liput eivät sekoitu nyt tai myöhemmin.
Toisaalta voi olla laiha lohtu se, että oikeat liput päätyvät oikeille laskijoille, jos niitä on vähän tai jos niihin on kirjattu väärät numerot.
Perniönseudun Lehti teki soittokierroksen alueen aluevaaliehdokkaille tällä viikolla. Kierrokselta jäi se maku, että äänestäjille ei läheskään aina ole selvää se, mikä on hyvinvointialue ja mitkä sen tehtävät – ja sitä myöten vierasta on sekin, mistä äänestetään aluevaaleissa.
Äkkinäinen voisi päätellä, että kun asia on vieras, myös ääni jää antamatta tai kuntavaaliehdokas saa aluevaaliehdokkaan numeron tai päinvastoin.
On totta, että hyvinvointialueen tehtäväkenttä on laaja ja Varhan palkkalistoilla olevien ammattinimikkeiden lista pitkä. Hyvinvointialue vastaa sosiaali- ja terveyspalveluista ja pelastustoimesta, kaupungin vastuulla ovat esimerkiksi koulut ja päiväkodit, kaavoitus ja urheilupaikat.
Palvelut myös kohtaavat esimerkiksi kouluissa, joissa oppilashuollon toteuttaa Varha, opetuksen kaupunki.
Perustellusti voi kysyä, miten hyvinvointialueiden olemassaolo ja tehtävät ovat yli kaksi vuotta niiden aloittamisen jälkeen yhä monelle etäisiä. Media voi katsoa peiliin; eikö asioista ole onnistuttu kertomaan selvästi. Eräs ehdokkaista olisi passittanut peilille myös Varhan viestinnän.
Hyvin huolestuttavalta tilanne näyttää, jos vika ei ole ollut kerronnassa ja tarjonnassa vaan siitä, että osa äänestäjistä sivuuttaa niin journalistin ohjeisiin sitoutuneet mediat kuin muutkin viestimet.
Kehitys johtaa äänestysaktiivisuuden laskuun ja siihen, että valta ja sen käytöstä päättäminen keskittyy. Eikä kyse ole vallasta vaan ihmisten hoitamisesta.
