Tässä lehdessä on lyhyt juttu siitä, että monet ottelut nähnyt Perniön vanha tekonurmi on löytänyt uuden omistajan. Kaupunki tienaa nurmesta muutaman satalappusen, jolla ei tee juuri muuta kuin tankkaa traktorin pari kertaa, mutta kotiinpäin on sekin. Tätä luettaessa vanha kiekkokaukalo on vielä myymättä.
Asia voi olla pieni, mutta omalla laillaan tärkeä.
Julkinen puoli – kunnat, seurakunnat, hyvinvointialueet ja niin edelleen – myyvät monenlaista käytöstä poistuvaa omaisuuttaan verkon huutokauppasivusto Kiertonetissä. Sitä kautta lähtee jonnekin se tekonurmikin.
Jo pikaisella silmäyksellä saa vihiä siitä, miten monenlaisia esineitä, tarvikkeita, koneita ja laitteita julkinen puoli omistaa paloautoista tietokoneruutujen kautta sohviin ja kitaroihin, lusikoista sirkkeleihin ja jalkapallomaaleista rivitaloihin.
Tarjontaa ja kuntoraportteja selaamalla selviää sekin, että aika moni tavara ja laite käytetään sangen loppuun ennen uuden ostamista – mutta ei niin loppuun, etteikö niistä voisi vielä olla iloa esimerkiksi vähävaraisille yhdistyksille, kunnostustaitoisille yksityiskäyttäjille tai vaikka aloitteleville yrittäjille.
Selväksi käy sekin, että esimerkiksi kunnissa on joskus satsattu myös laatuun ja designiin: tarjolle tulee välillä esimerkiksi nimekkäiden suunnittelijoiden piirtämää irtaimistoa, josta huudetaan varsin korkeita hintoja. Vanha sanonta toteaa, ettei köyhän kannata ostaa halpaa ja merkkituotteiden käyttöikä onkin monesti ollut pitkä ja jatkuu vaan.
Kaiken päällä on tietysti ajatus siitä, että huutokauppa tässä tapauksessa on kestävää kehitystä ja kiertotaloutta arkisimmillaan ja sikäli hyvin kannatettavaa toimintaa. Samalla onnekkaat voivat tehdä varsinaisia löytöjä.
