Skip to main content

Kuolainen naama ei haittaa, kun saa työskennellä unelma-alallaan

Linessa Lindbergin yllätti se, kuinka hyvin hän viihtyykään karjan seurassa.

On lämmin päivä, joten Linessa Lindberg pitää töistään tauon laitumella. Hän käy istumaan lähellä laiduntavan lauman vierelle vihertävään maahan, ja kaivaa vesipullonsa esiin. Hetken päästä yksi vasikoista huomaa hänet ja tulee tekemään tuttavuutta. Pian Lindbergin kasvot ovat täynnä kuolaa, sillä vasikan kieli on liponut ne korvasta korvaan ja otsasta leukaan.

–Parhaita hetkiä ovat ne, kun huomaa, että omalla olemuksellaan ja rauhallisuudellaan saa jonkun eläimen rentoutumaan ja tulemaan lähelle, Lindberg kertoo muutama päivä kuolaisten pusujen saamisen jälkeen.

Lindberg on ollut oppisopimuksella töissä Kosken kartanolla kesän ajan. Oppia on kertynyt ensimmäisessä alan työpaikassa hurjasti, sillä kokemusta esimerkiksi karjasta oli ennen toukokuuta hyvin rajallisesti.

Kartanon horisonttiin asti ulottuvat pellot jäävät pian taakse, sillä etsinnässä on uusi oppimispaikka, jossa työt alkaisivat lokakuussa.

–Täällä on tosi ihanaa olla, mutta haluan saada mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia tältä alalta. Erilaisten eläinten, koneiden ja käytäntöjen parissa työskenteleminen ovat tietysti hyödyksi, hän summaa.

Haaveissa olisi, että uusikin oppisopimuspaikka sijaitsisi Perniön seudulla. Perniön maaseutu on hurmannut hänet täysin.

–Ensimmäisen kerran kun ajoin tänne, olin ihan sanaton, koska täällä on niin poikkeuksellisen kaunista, Lindberg muistelee toukokuuta.

 

Lue lisää Linessa Lindbergistä päivän lehdestä!

 

Jaa artikkeli: