Lukija kokee joutuneensa odottamaan lääkärin pakeille pääsyä turhan kauan.
–Jossain kohtaa sanoin jo, että mahtaako olla lähtö lähellä, kertaa perniöläismies kevättään.
Kesäkuun toisella viikolla tätä juttua tehtäessä hänen vointinsa on varsin hyvä, mitä nyt ääni on vähän painuksissa.
Huhtikuun 24. päivästä alkoi kuitenkin tapahtumasarja, joka on saanut miehen miettimään terveydehuoltopalvelujen toimivuutta ja riittävyyttä.
Hän esiintyy jutussa nimettömänä, sillä pelkää asiasta puhumisen tuovan kielteistä julkisuutta.
Perniönseudun Lehti on nähnyt miehen merkinnät Omakanta-palvelussa. Haastattelu on tehty kasvotusten.
Huhtikuussa mies kävi lääkärissä sokeri- ja verenpainelääkkeiden vaihtamisen vuoksi. Lääkäri totesi, että uudet lääkkeet voivat vaikuttaa oloon.
Olo alkoikin paheta: mies koki huonovointisuutta, palelua, voimattomuutta ja kuumeili. Oireet pantiin lääkkeiden vaihdon piikkiin.
Toukokuun alussa iski särky oikeaan poskeen ja kurkkuun. Muut oireet jatkuivat ja mieliala alkoi heitellä. Mies otti ensimmäisen kerran yhteyttä Perniön terveysasemalle, missä hoitaja hänen mukaansa kehotti hoitamaan kuumeen pois särkylääkkeellä ja palaamaan sen jälkeen asiaan. Lääkäriaikaa ei annettu.
Tässä vaiheessa mies kävi sokerihoitajan määräämällä laboratoriokäynnillä.
Poskisärky johdatti miehen hammaslääkäriin, missä kuitenkaan ei löydetty vikaa.
Kurkkukipu ja muut oireet jatkuivat ja olo oli kehno. Terveysasemalta annettiin toisella yhteydenottokerralla aika terveydenhoitajalle, jonka piti ottaa nielunäyte angiinan varalta.
Yökkäämisrefleksi esti näytteenoton ja potilas sai ohjeen mennä päivystykseen, jos kipu jatkuu.
Oltiin kesäkuun neljännessä päivässä. Lääkäri soitti sokerilabran tuloksista ja totesi, että uusien lääkkeiden ei pitäisi kuvaillun kaltaisia oireita aiheuttaa. Lääkäri määräsi potilaan taas laboratorioon.
Seuraavana päivänä hoitaja soitti ja kertoi, että lääkäri on pyytänyt varaamaan ajan vastaanotolle.
Illalla miehen olo oli totaalisen voimaton, kurkku kipeä, mies paleli peitteidenkin alla. Hän päätti puolisonsa kanssa palata aamulla kotiin. Soitto terveysasemalle tuotti tulosta: lääkäri otti vastaan Salon pääterveysasemalla vielä samana päivänä. Otettiin keuhkokuvat ja vielä uudet laboratoriokokeet. Nyt elettiin kesäkuun seitsemättä päivää.
Muutaman päivän päästä lääkäri soitti uutisten kanssa: koetulokset viittasivat kilpirauhasen tulehdukseen ja liikatoimintaan.
–Asiat kyllä tapahtuvat nopeasti, kun vaan aletaan tehdä, potilas toteaa.
Jo samana iltana aloitetun lääkekuurin teho alkoi tuntua heti: kurkkukipu ja lämpö hävisivät.
Tieto kilpirauhasongelmista oli lopulta huojentava: mies myöntää, että mielessä kävi esimerkiksi syövän mahdollisuus. Hänet herkistää edelleen se, että lääkäri oli tulokset nähtyään todennut, että nyt laitetaan mies kuntoon.
Hän toteaa, että ei ole vain omalla asiallaan, mutta silläkin. Kritiikin kärki on selvä: palvelutarpeen ohjaus ei aina toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Mies toteaa, että viimeistään toisella terveysasemakäynnillä lääkäriaika olisi pitänyt löytyä.
–Ensi kerralla pistän asioihin enemmän liikettä.
Mies sanoo ymmärtävänsä hoitajien työn, mutta lääkärin kynnys tuntuu koetun jälkeen liian korkealta.
Huoli ei ole vain omasta osaamisesta: mies pelkää, että moni jättää arkuuttaan vaatimatta tarvitsemaansa palvelua, etenkin jos lääkäriä ei ole. Autoileva pariskunta toteaa, että heille on sama, onko lääkäri esimerkiksi Kiskossa tai Salossa.
Varha korostaa omaa aktiivisuutta
Hyvinvointialue Varhan sote-keskuksen aluepäällikkö Miia Lindström toteaa artikkelin perusteella, että ei voi ottaa kantaa yksittäiseen potilastapaukseen. Hän pitää kuitenkin kritiikkiä arvokkaana, jotta käytäntöjä voidaan tarvittaessa parantaa.
Lindström kertaa toimintamallin:
–Kun potilas ottaa yhteyttä Varhaan, hänelle terveydenhuollon laillistettu ammattihenkilö tekee hoidon tarpeen arvioinnin.
Hoidon tarpeen arvioinnin perustana on kansalliset lääketieteelliset kriteerit. Hoidon tarpeen arvioinnissa selvitetään potilaan palvelun tarve sekä sen kiireellisyys.
Lindström toteaa, että perusterveydenhuollossa työskentely on nykyään moniammatillista tiimityötä.
–Myös hoidon tarpeen arvioinnissa tai sairaanhoitajan vastaanotolla ammattilaiset voivat konsultoida toisiaan, esimerkiksi sairaanhoitaja voi konsultoida lääkäriä vastaanotollaan eikä lääkärin vastaanottoaika aina ole välttämätön.
–Artikkelin esimerkki osoittaa myös sen, että tilanteet voivat muuttua, joskus nopeastikin, ja on hyvin tärkeää uudelleen ottaa yhteyttä terveydenhuollon palveluihin, jotta hoidon ja palvelun tarve arvioidaan ajankohtaisessa tilanteessa uudelleen, mikäli vointi ei parane tarkoitetulla ja toivomalla tavalla, Lindström sanoo.
Miia Lindström muistuttaa, että hyvinvointialueelle voi lähettää palautetta ja sen perusteella arvioidaan, olisiko jossain hoidon vaiheessa tullut toimia toisin.
