Suomen metsäpolitiikka nousi keskustelunaiheeksi tiistaina.
Hallitus kertoi määrittelevänsä vanhan metsän kriteerit maa- ja metsätalousministeriön ehdotuksen mukaan: käytännössä tämä johtaa siihen, että eteläisestä Suomesta ei löydy valtion mailta lisää suojeltavaa vanhaa metsää. Lisäksi noin 31 000 hehtaarin lisäsuojelupaketti kohdistuu metsiin, joita ei nytkään hakata.
Esitys herätti tuoreeltaan kovaa kritiikkiä. Vanhan metsän kriteerien on todettu kärjekkäästi olevan satumetsäkriteerejä.
Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok) totesi, että vapaaehtoisen suojeluohjelma Metson rooli etelässä korostuu. Mykkänen perusteli kriteerejä sillä, että niiden ei haluta vaarantavan yksityisten metsänomistajien puukauppaa. Lausunto on paljon paljastava. Pitää muistaa, että suojelukriteerejä tehtäessä ollaan lähtökohtaisesti luonnonsuojelun ja luontokadon torjumisen asialla. Ministerin toteamuksen perusteella nämä asiat jäävät lähinnä metsäteollisuuden tarpeiden varjoon. Puukauppatulon ei tarvitse olla ainoa metsästä saatava raha, jos suojelukorvauksia on käytettävissä riittävästi.
Avauksesta repesi vilkas keskustelu, jossa kyytiä avaukselle antoivat niin oppositio kuin järjestötkin. Ympäristöjärjestöt moittivat paitsi kriteerejä, myös pinta-alaa ja toteavat, että hallituksen suojelutavoite täyttyy käytännössä ilman, että tosiasiallinen suojelupinta-ala kasvaa yhtään. Niin ikään moititaan suojelupäätöksen valmistelun läpinäkyvyyden puutteellisuutta ja sitä, että esimeriksi Metsähallitus ei ole luovuttanut valtionmaiden metsävaratietoa ympäristöhallinnon käytettäväksi.
Esitys on yliolkainen ja vanhanaikainen, järjestöjen kritiikki tervetullutta. Asia lähtee seuraavaksi lausuntokierrokselle, jolla vastalauseet saadaan mukaan päätöksentekoon.
