Perniön lukion ylioppilasjuhlissa vallitsi riemukas tunnelma. Pönötyksestä ei ollut tietoakaan, kun puheiden toteamuksia seurasivat riemukkaat kannustushuudot, naurut ja aplodit. Naurunremahdukset aloitti vuoden 1974 ylioppilas Ilkka Kaljonen, joka totesi että “siitä vasta riemu repeäisi, jos toisin tänne vanhan ylioppilaslakkini”. Riemuylioppilaan lakki kun on kokenut vuosien varrella yhtä sun toista.
Jos kavereiden kanssa halusi tuolloin pitää yhteyttä, piti lähteä heidän kotiinsa tai kylille hengailemaan. Puhelin näytti ihan erilaiselta, jos sitä ylipäätään kotona oli.
Kaikki ei kuitenkaan ole muuttunut.
– Samalla tavalla se pitkätukkainen poika vihreässä samettipuvussa odotti yo-lakkia niin kuin tekin. Pysynyttä on myös taitavat vanhemmat ja hyvät opettajat, Kaljonen totesi.
Uusia tuulia nähtiin myös ylioppilaan puheessa, koska sen pitäjiä oli kaksi. Joosef Pesonen ja Betim Murseli kertoivat mm. lukion aikana sattuneista kommelluksista vuoropuheluna. Siitä voi poimia elämänohjeita muillekin.
– Opiskelu on vähän kuin talon rakennusta – tarvitaan hyvä pohja.
– Kurssit voit aina uusia, muistoja et.
– Lukio on elämän parasta aikaa.
– Vaikka kuinka vaikea tämä päivä olisi, niin silti aurinko nousee huomennakin.
Tästä huolimatta Pesonen ja Murseli ilmaisivat myös huolensa tulevaisuudesta: tekoäly tulee viemään työpaikkoja jatkossa ja ilmastonmuutos huolettaa. Myös vt. rehtori Juha Vuoristo totesi puheessaan, että kilpailu jatko-opintopaikoista on tullut kovemmaksi. Sparrauskurssit ovat lisääntyneet ja palvelujen saatavuus on heikentynyt etenkin sote-muutosten seurauksena. Nyt valmistuneilla on kuitenkin siinä mielessä hyvä tilanne, koska kyseessä on ensimmäinen ikäluokka, jolle koko lukio on ollut maksuton.
– Ja aamulla lehdestä luin, että olemme Salon paras ja Varsinais-Suomen paras yhdeksänneksi paras lukio, Vuoristo mainitsi.
Ja juhlayleisö puhkesi taas valtaviin aplodeihin.