Julkisten palvelujen lista eteläisessä Salossa on muuttunut ja näillä näkymin muuttuu aina vaan. Valtion palvelupisteiden perään kai harva enää haikailee – mitä nyt paikallispoliisia voi joku aiheestakin kaivata.
Kaupunki on pistänyt säppiin aika monta kyläkoulun ovea ja sosiaali- ja terveyspalveluja jo aiemmin.
Tämä ei ole uutinen maaseudulta mistään päin suomea. Väestön ja palvelutarpeiden keskittyminen näkyy myös Varsinais-Suomessa. E18-moottoritien länsipäässä Turku kasvaa niin, että kaupunkiin rakennetaan tuhansia neliöitä uutta sote-tilaa. Saman tien varresta idempää ovat Salon itäosista sammumassa valot viimeiseltäkin hoitajan vastaanotolta, jos hyvinvointialueen suunnitelmat toteutuvat.
Kisa on kova: maaseutua maakunnassa riittää.
Keitoksella on hämmentäjiä: esimerkiksi Jyväskylän yliopiston professori Teppo Kröger totesi Ylen haastattelussa aiemmin tällä viikolla, että Suomessa rikotaan pian perustuslakia, joka edellyttää jokaiselle riittäviä sosiaali- ja terveyspalveluja.
Perniössä kevään aihe ovat olleet hoivakodit, jotka hyvinvointialue sulkisi vuoden 2026 loppuun mennessä. Hoivapalveluja aivan väistämättä tarvitaan: kotona sinnittely tuen avulla tai palveluasuminenkaan eivät ole vaihtoehto jokaiselle. Kodeissaan asuu jo nyt kansalaisia, jotka eivät kotonaan pärjää.
Perinteen vuoksi ei yksiköitä voi pitää auki ja hyvinvointialueen päätöksenteon näkökulmasta on varmasti yksiselitteisintä mitata tehokkuutta ja kuluja. Tässä lehdessä jututettavan kiskolaisen Olavi Henttisen peräänkuuluttama inhimillisyys ei saisi jäädä tälle matkalle.
Entä missä vaiheessa maaseutu alkaa kiinnostaa yksityisiä palveluntuottajia. Palveluasumista tai hoivaa tarvitsevan vinkkelistä sillä tuskin on väliä, lukeeko talon seinässä Varha tai jotain muuta. Toistaiseksi tätä lajia on seudulla tarjolla kovin vähän.
