Hyvinvointialueiden ensimmäinen runsas vuosi on mennyt enemmän tai vähemmän takkuisasti.
Se ei ole uutta, että säästölistoja laaditaan ja palvelujen keskittämistä suunnitellaan niin meillä kuin muuallakin. Kansalaisille voi jäädä vaikutelmaksi se, että moni asia on tullut valmistelusta huolimatta yllätyksenä ja palvelujen tulevaisuus huolettaa ymmärrettävästi.
Tällä viikolla on puhuttu maanlaajuisesti koulupsykologien ja kuraattorien asemasta.
Pääministeri Petteri Orpo ehti todeta haastattelutunnillaan, että näiden ammattilaisten siirto takaisin kuntien palkkalistoille voisi olla hyväksi: näin varmistuisi koulujen aikuisten yhteistyön onnistuminen.
Helsingin Sanomat uutisoi maanantaina, että asiasta voidaan linjata jo kehysriihessä ensi viikolla.
Paikallisestikin oppilashuollon siirtyminen hyvinvointialueelle toi ongelmia esimerkiksi siinä, että olennainen yhteydenpitoväline, Wilma-järjestelmä, poistui terveydenhuollon henkilökunnan ulottuvilta.
Palveluja tarvitsevia saattaa jo nyt pelottaa, millainen sotku ja epätietoisuus on edessä, jos muutos tehdään. Samalla saattaa herätä kysymys siitä, kasvaako hyvinvointialueilla houkutus palauttaa jotain muutakin kuntien kontolle.
Oppilashuolto kuten psykologit, kuraattorit, kouluterveydenhoitajat ja niin edelleen ovat aivan ensiarvoisen tärkeitä aikuisia lasten ja nuorten matkalla kohti aikuisuutta. Heitä tarvitaan.
Loppuviimeksi lienee sittenkin sivuseikka se, kuka heidän palkkansa maksaa, jos heitä ei ole rahallakaan saatavissa.
