Iskulauseista näyttävin oli sovellettu paikallisesta elinkeinoelämästä.
Se on joko tai. Penkkariasu haetaan joko todellisesta arjesta tai sitten sadusta, kaukaa mielikuvituksen laidoilta.
Tai ainakin näin voisi päätellä siitä, millaisissa kostyymeissä Perniön lukion abit viime viikolla kuorma-auton lavalle ja penkkariajelulle kiipesivät. Esimerkiksi Jolia Jokilehto oli kuin metsän siimeksestä tullut ja niin pitikin: Milli Menninkäinen on Röllimetsästä tuttu neitokainen. Jolian tavoite oli ollut selvä: asun tuli olla suomalaisen satuhahmon asu. Sitä se oli ja lisäksi täysin omin käsin tehty.
Mielikuvitusmaailman toiselta laidalta tuli Horizon-pelisarjan Aloy, tällä kerralla Wilhelmiina Kannon mukana.
Lukulomallakin saattaa ehtiä pelata: varsinainen työ on tehty, nyt enää kertaillaan opittua, pohti Wilhelmiina. Tarkenemisen takeena oli kerrasto ja sille oli tarvetta: penkkaripäivänä Perniötä puraisi kipakka pakkanen. Mitä peittävämpi asu, sen parempi.
Tarkeneminen oli taattu myös niillä herroilla, joiden asu oli tarkenemiseen tehty: kevään muotia olivat metsästys- ja työkamppeet. Poikansa hurlumheitä seurannut Katja Tallqvist-Ketonen paljasti asuvalinnan juurien olevan Youtubessa ja tämän lajin vaatteita löytyy vähän joka talosta. Vain viikset oli pitänyt tilata, mutta ne olivatkin sitten erinomaisen muhkeat.
Lavan vierellä saattoi olla ilmassa muutakin kuin iloa. Tallqvist-Ketonen mietti hetken, mitä vastaisi kysymykseen siitä, miltä tuntuu nähdä oma lapsi jo penkkari-iässä. Merkilliseltä, lämmittävältä, haikealtakin. Jolia Jokilehdon äiti Taija myönsi, että silmäkulma kostuu muustakin kuin kevättuulesta. Kolmantena joukossa ollut Mervi Malin sai hänkin miettiä hetken tuntemuksiaan.
Kuorma-auton vierellä kevättalven auringossa pohdittiin sitäkin, että lasten kasvaessa kertyy perheille yhteistä historiaa ja tarinaa.
–Kaikki samat juhlat me olemme vetistelleet esikoulusta alkaen, mietti Taija Jokilehto.
Tallqvist-Ketonen tuumi tähän, että se juuri on Perniön juttu; elää ja vanheta yhdessä. Tai ehkä ei vanheta: auton vierellä pohdittiin sitäkin, että vastahan sitä itse oltiin tuossa iässä.
