Tämän ilmestyessä presidentinvaalien ennakkoäänestyksen alkuun on kuusi yötä.
Vaalitenttejä ja -paneeleja pidetään ja mainokset ilmestyvät katukuvaan ja medioihin kuten aina ennenkin, mutta vaaleja muuten vaikuttaa leimaavan jonkinlainen alavire tai varovaisuus.
Tokko monissa liemissä keitettyjä ehdokkaita se painaa, että täytettävänä ovat suuret saappaat: väistyvä presidentti Sauli Niinistö nauttii harvinaisen korkeaa kansansuosiota. Helppoon tehtävään ei kukaan ole itseään myymässä: siitä, mitä seuraaviin kuuteen vuoteen ulkopolitiikan ja kansainvälisten suhteiden saralla voi kuulua, on tietysti mahdoton ennakoida. Tuskin kukaan aavisteli kuusi vuotta sitten, miltä uutiset tänä päivänä näyttävät.
Yhtä kaikki vaisuuden ei pitäisi syödä äänestysintoa. Presidentinvaaleissa äänestysprosentti on yleensä ollut korkeanlainen, viimeksikin lähes 70. Ehkä se kertoo siitä, että jokin yhdistävä keulakuva maalle halutaan. Äänestysperusteet miettii tietysti kukin tykönään. Asiakysymykset, ne tärkeimmät, harvoin ovat yksinkertaisia ja helposti avattavissa. Äänestäjältäkin vaaditaan perehtymistä.
Äänestäminen itsessään on hyvässä mielessä arkipäiväistynyt. Ehkä joku vetää vielä parempaa vaatetta päälle ja kokee tärkeäksi äänestää vasta varsinaisena vaalipäivänä. Se jokaiselle suotakoon. Yhtä tärkeää on se, että ennakkoäänestyspisteitä on riittävän tiheässä ja äänensä voi käydä antamassa kesken kauppareissun tai iltalenkin. Ohimennen äänestäminen ei tarkoita sitä, että äänestyspäätös olisi tehty hutaisemalla.
Kun äänensä voi antaa jo hyvissä ajoin ennakkoon, ei äänestämättä jättämistä voi perustella edes sillä, että oli huono sää. Ei se oikein käy syystä muutenkaan.
