Tulevana sunnuntaina vietetään Minna Canthin päivää ja samalla tasa-arvon päivää.
Sen kunniaksi Perniön lukion opiskelijat kertovat tällä aukeamalla ajatuksiaan tasa-arvosta. Jutun lukija voi huomata, että nuoret ovat tehneet asiasta teräviä huomioita.
Tasa-arvo on iso ja ehkä muodotonkin käsite, mutta syntyy pienistä tai isommista palikoista yksi kerrallaan ja elementit ovat aika lailla samankaltaisia eri puolilla maailmaa. Minna Canth oli naisten aseman edistäjä Suomessa omana aikanaan 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ja hän ajoi muun muassa parannusta tyttöjen kouluun pääsyyn. Juuri tyttöjen koulunkäynti ja opiskelu nostetaan tänä päivänä toistuvasti esiin, kun mietitään sitä, millä eväin yhteiskunta ottaa kehitysaskelia esimerkiksi köyhissä maissa.
Joskus muutos on varsin nopeaa: eduskuntavaalien äänestysuurnilla ei luonnollisestikaan äänestäjien sukupuolia kysellä, mutta siitä on aikaa vasta vähän runsaat sata vuotta, kun naisille äänioikeus myönnettiin.
Edistystä tapahtuu: tänä vuonna on saatu aikaan esimerkiksi uusi translaki ja aborttilaki, jotka ovat tasa-arvotekoja nekin. Selvää on, että maailma näiltä osin ei tule valmiiksi aikoihin, jos koskaan, mutta osansa sen eteen voi tehdä jokainen.
Lukiolaisten haastattelu palauttaa mieliin, että tasa-arvo on arkisimmillaan kielenkäyttöä ja oikeita sanavalintoja koulun käytävällä. Kerrassaan loistava on jutussa esiin tullut toteamus: kukaan täällä ei halua toisilleen pahaa. Kun sen pitää mielessä, lienee jo oikealla tiellä.
Terveellistä on muistaa sekin, että jokainen meistä on jostain katsoen vähemmistöä.
