Vuoden alun yleinen katukyselyjen aihe on se, mitä toivotaan tulevalta vuodelta. Monesti puheeksi tulee sekin, mitä ainakaan ei jäädä menneestä vuodesta kaipaamaan.
Vastaukset eivät välttämättä poikkea paljoa toisistaan, kysyttiinpä asiaa Perniössä, Parkanossa tai Pieksämäellä. Terveyttä itselle ja läheisille toivoo yleensä moni ja erityisen ymmärrettäviä ovat tänä vuonna haaveet toimeentulosta ja maailmanrauhasta. Sota Ukrainassa jatkuu raakana ja sillä on seurauksensa elämänmenoon myös muualla Euroopassa.
Vuosi on mennyt siinä määrin nopeasti, että tuntuu kuin avustuskeräyksiä ukrainalaisille pakolaisille olisi kerätty aivan vastikään. Selvää on, että apua ja tukea viime vuoden aikana Suomeen saapuneet tulijat tarvitsevat edelleen. Sen päälle otsikot vilisevät monenlaista murheen aihetta kuten kohoavia elinkustannuksia, työvoimapulaa monella alalla ja siihen päälle ilmastoon ja luontoon liittyviä huonoja uutisia tai ennusteita. Vielä paljon avointa liittyy siihen, miten vuodenvaihteessa käynnistyneiden hyvinvointialueiden arki todella alkaa sujua ja syntyykö haettua tehokkuutta.
Lehden toimituksessa vanhoista lehden numeroista ja toimituksen kalentereista selviää sekin rohkaiseva tieto, että kaikesta huolimatta vuosi on yleensä aina kulkenut melkoisen ennustettavasti. Oikeastaan vain korona teki näkyvän muutoksen arkeen, mutta muuten vuodet kulkevat yllättävänkin samaa rataa.
Katugallupeissa kerrottujen isojen ja ehkä julkaisukelpoiseksi harkittujen toiveiden lisäksi itse kullakin voi olla mitä omintakeisimpia, pienimpiä ja salaisimpia toiveita, joita ei kerrota edes kotona saati lehden toimittajalle. Ei niitä kuitenkaan kannata haudata muka mahdottomina.
Lisäksi on hyvä muistaa, että muuten totisina aikoina voi ainakin lähipiirinsä elämää valaista hyvinkin mitättömiltä tuntuvilla teoilla ja eleillä ja hyvä teko voi kertautua.
