Perniön seurakuntatalon ovenkahvan kestoa koeteltiin tiistai-iltana. Kahvaa rytki useampi koura jo muutamaa minuuttia vaille viiden, vaikka vasta tasalta piti ennakkoäänestyksen alkaa. Kahta vaille viittä ovi aukesi ja vaalihuoneistoon syntyi jononpoikanenkin.
Ensimmäisten joukossa äänestämään tulleille päätös omasta ehdokkaasta oli ollut helppo.
–Diakoniatyö ja nuorisotyö ovat tärkeitä, mietti joka vaaleissa äänestänyt Raija Järviö.
Asemalta tulleet Keijo ja Kaarina Andersson olivat yhtä lailla varmoja kannastaan jo tullessa. Keijo Andersson mietti, että puoluetaustaakaan ei voi tyystin sivuuttaa ehdokasta harkitessa.
–Seurakunnan toiminta Perniössä on kyllä ollut vilkasta. Enemmän korpeaa se, että Saloon nyt tehdään niin isoa ja kallista seurakuntataloa, Andersson tuumi.
Kaarina Andersson totesi, että ehdokkaan pitää olla tuttu ja ennen muuta ihminen, joka saa saa suunsa auki ja ottaa myös kantaa.
Harri Peltosalo piipahti äänestämään matkallaan toiseen kokoukseen. Peltosalo piti nuorisolle suunnattua toimintaa tärkeänä, mutta kantoi samalla huolta äänestysprosentista.
Vaalien käytännön toteutus herätti kysymyksiä: tietokonerekisterin sijaan tiedot kirjattiin lomakkeille käsin. Vaalivirkailijoina aloittaneet Martti Rouhiainen ja Leena Nurmi uumoilivat pilke silmäkulmassa hikistä iltaa.