Otsikon kehotus voi sosiaalisen median kuohunnassa olla ilkeämielinen tölväisy: arkeen siirrettynä se on sitä, miltä näyttääkin; reipas pyyntö ellei jopa käsky.
Liikenne on syksyn vakioaihe mediassa kuin mediassa: tulevat pimeät aamut ja pitkät illat, jossain vaiheessa ensimmäiset liukkaat. Liikkeellä ovat paitsi tavan taatiaiset työmatkallaan henkilöautoissaan, myös laitumelta toiselle siirtyvät hirvet, pellolta toiselle ajavat maatalouskoneet, koululaiset ja paljon muuta arkista ja siitä huolimatta tai juuri siksi huomiotavaa.
Erään yksityiskohdan voisi jokainen auton haltija tai omistaja tarkistaa tältä istumalta: syttyvätkö omassa ajopelissä myös takavalot automaattisesti, kun auto käynnistetään. Monessa menopelissä näin ei ole, ja lopputulos eli perä pimeänä aamuhämärissä kulkeva auto synnyttää vähimmillään muissa kulkijoissa ärtymystä, pahimmillaan suoranaisia vaaratilanteita. Joka autossa on opeteltavat ja muistettavat asiansa ja tämä on yksi niistä eikä takavalot sammuksissa ajamista voi perustella oikein millään.
Näkyvyyteen liittyy jokasyksyinen kehotus kaivaa esiin heijastimet tai heijastavat asusteet. Iltalenkeillä tämä asia onkin monesti hyvin hoidossa: kulkijoilla näkyy heijastinliivejä ja -valjaita ja vielä koirillekin omansa. Myös muuhun kuin lenkkiasuun sopii yhdistää heijastin tai toinenkin: hämärällä pikkutien pientareella tai kevyenliikenteen väylällä voisi ajatella olevan muitakin pukeutumisen perusteita kuin eleganssi.
Perin kummallista on se, että kovin harvassa lastenvaatteessa tai -asusteessa on tehtaan puolesta ommeltuna kunnollisia, isoja heijastimia.
