Sääennusteita katsomalla ei ehkä uskoisi kesän edenneen siihen pisteeseen, että kouluakin on käyty jo toista viikkoa.
Kalenterin silmäily kertoo samalla siitä, että erilaiset, monesti syksyyn liitettävät harrastukset, ovat alkamassa tai jo alkaneet.
Eteläisessä Salossa ohjattua harrastusta kaipaaville on tarjontaa edelleen runsaasti ja lähialueilta löytyy lisää.
Harrastuskirjon laajuutta voi hahmotella jo ystäväpiiriään miettimällä: kuka maalaa, kuka soittaa, kuka hikoilee tatamilla, kuka istuu lauantaiaamut kameran kanssa kuusikossa ja kuka koodaa uusia pelejä.
Joku harrastaa laiskemmin, jollekin oma intohimon kohde on elämäntapa ja voi kääntyä ammatiksikin. Joku haluaa harrastaa ehdottomasti porukassa, joku vetäytyy kellarikomeroon yksin puuhastelemaan.
Yhtä oikeaa tapaa ei varmasti ole – eikä väärääkään, jos ei harrastuksesta koidu suoranaista vaaraa millekään tai kenellekään..
Harrastamisen tärkeydestä lienee yhteisymmärrys: vapaa-ajan tekeminen lisää hyvinvointia ja terveyttäkin ja kohentaa elämänlaatua ikään katsomatta. Ja vaikka asiaan ei suhtautuisi näin vakavasti, on vielä yksi perustelu: harrastaminen saa olla yksinkertaisesti hauskaa.
Vakavan puolella on ajatus siitä, että harrastus on omanlaisensa tukirakenne sekin; jos ja kun elämässä tulee vastoinkäymisiä ja surua, voi mieleinen ja tuttu tekeminen tuoda päiviin sisältöä ja päämäärää. Siksi syksyn sateisia iltoja ei kannata käyttää kokonaan sohvannurkassa köllöttelyyn – jos ei sitten lukuharrastuksen parissa.
