Kylmän kevään jälkeen kesä alkaa olla kukkeimmillaan, katsoopa tilannetta ikkunan läpi tai kalenterista.
Se tarkoittaa paitsi leppeitä päiviä laitureilla ja riippumatoissa, myös monenlaisia pihatöitä. Moni se omakotiasuja, jolla sormet syyhyävät ulkohommiin jo varhain keväällä, ja yhtä lailla monella vapaa-ajanasukkaalla on houkutus pistää toimeksi mökin pihalla ja lähimaastossa.
Vuosisatoja sitten Ranskassa syntyi ajatus muotopuutarhasta, jolle leimallista on siisteys, symmetrisyys ja ihmisen kädenjäljen näkyminen. Tästä on otettu vaikutteita esimerkiksi Teijon kartanolla. Kartanopihojen säilymistä puoltavat jo historiallisetkin seikat, mutta muuten pihan ihanne ja tarkoitus on muuttunut paljonkin viime vuosina.
Luontokadosta puhutaan jatkuvasti enemmän ja painavammin äänensävyin: vanhojen metsien tilanne on surkea ja monimuotoisuuden kannalta yhtä lailla tärkeiden perinnemaisemienkin määrä huvennut vauhdilla. Metsien suhteen suojelupäätöksiä on saatava aikaan nopeasti, perinnemaisemat kaipaavat hoitoa.
Kärjistäen voisi sanoa, että pienimmät ovat tärkeimpiä: esimerkiksi pölyttäjähyönteisten väheneminen on todellinen uhka ruoantuotannolle.
Oman koti- tai mökkipihan pinta-ala voi olla pieni, mutta sen arvoa luontokohteena ei ole syytä väheksyä: hallittu hoitamattomuus tai jopa aivan hoitamaton pihanperä ovat luonnon kannalta arvokkaampi ympäristö kuin tavan vuoksi laidasta laitaan sileäksi ajettu piha. Pienistäkin pihoista koostuu pinta-alaa, kun niitä on riittävästi rivissä ja ala kasvaa vaan, kun mukaan aletaan laskea yritysten ja taloyhtiöiden ulkoalueita. Tehtävää pihoilla riittää kyllä vastakin, mutta sen luonnetta voi miettiä uusiksi.
