Sunnuntaina vietetään jälleen äitienpäivää. Lapset keräävät valkovuokkoja maljakkoon, päiväkodeissa askarrellaan kortteja äideille ja ravintolat täyttyvät iloisista perheistä. Äidit esittävät nukkuvansa aamulla pitkään, vaikka keittiöstä kuuluu kolinaa ja lasten naurua. Tämän yhden sunnuntain ajan äidit ovat pääroolissa.
Äidit kaipaavat kuitenkin apua arjen keskellä myös vuoden muina päivinä. Moni äiti voi vain haaveilla siitä, että saisi aamulla nukkua pitkään. Oma aika tai parisuhdeaika on monelle äidille vieras käsite. Yhteiskunnassa puhutaan paljon turvaverkostosta ja sen tärkeydestä. Kaikilla ei ole lähellä sukulaisia ja ystäviä, jotka voisivat auttaa kiireisen arjen keskellä. Kaikki äidit eivät osaa tai kehtaa pyytää apua. Moni äiti joutuu päivittäin pohtimaan, keneltä pyytää apua, jos lapset sairastuvat ja täytyisi saada apteekista lääkkeitä. Kuka voisi tulla kotiin hoitamaan lapsia, että saisi pienen hengähdystauon arjesta?
Ehkä kukkia ja suklaata suurempi lahja olisi se, että äidiltä kysyttäisiin, tarvitseeko hän apua jossain? Antaisimme lupauksen lastenhoitoavusta silloin, kun äiti tarvitsee omaa aikaa. Muistaisimme sanoa äidille, kuinka tärkeä hän on, useammin kuin kerran vuodessa.
Tärkeintä on kuunnella äidin toiveita. Siinä missä jotkut haluavat omaa aikaa, toisen hartain toive voi olla se, että saa viettää kiireettömän päivän läheistensä seurassa.
Muistan omasta lapsuudestani äidin suurimman toiveen, että me lapset olisimme koko päivän riitelemättä. Tämä toive ei toteutunut ihan hetkessä. Nyt, kun olemme kaikki sisarukset aikuisia, tämäkin toive on toteutettu.
