Venäjän ja Ukrainan sodan todelliset vahingot ovat humanitäärisiä ja paikallisia – kuvat tuhotuista kaupungeista ja kellareissa värjöttelevistä kansalaisista eivät voi tulla enää kenellekään yllätyksenä.
Sitä vastoin yllätys voi olla se, miten paljon suomalaisessa arjessa tarvittavaa aineellista hyvää onkin nyt katkolla sodan ja pakotteiden vuoksi.
Itärajan yli Suomeen on tullut esimerkiksi rakennusmateriaaleja niin, että moni saattaa tietämättään asua pitkälti venäläisperäisessä talossa. Hetkeen materiaaleja ei ole tullut ja tuskin vuosikausiin tuleekaan.
Tilanne näkyy myös tien päällä: polttoaineen hinta vähentää ehkä ajokilometrejä ja teiden kunto toisaalta asettaa omat reunaehtonsa liikkumiselle. Vaihteleva talvi söi päällysteet rupiseen kuntoon, reikiä on manailtu koko maakunnassa – eikä ensi kesänä voida bitumipulan ja hinnan vuoksi päällystää läheskään kaavailtua määrää kilometrejä. Tämäkin arkinen aine on tullut pitkälti Venäjältä.
Perniönseudun Lehti uutisoi jo maaliskuussa, että öljyn hinta tuo osaltaan niukkuutta päällystyksiin ja tällä viikolla Ely-keskus julkaisi päällystysohjelmansa, joka sekin kertoo töiden vähäisyydestä.
Väyläviraston arvion mukaan koko maassa päällystetään tänä vuonna ehkä 2300 kilometriä, kun vielä viime vuonna arvio oli 2700 km. Yleisesti on arvioitu, että 4000 km vuodessa pitäisi korjausvelan kurissa.
Sodan tuhojen rinnalla tiestön rapautuminen on toki murheena vähäinen vaikka arjessa harmittava.
Yhtälö ei ole tienpitäjän vinkkelistä helppo: kasvaessaan huoltovelka muuttuu korjausvelaksi ja hintalappu kasvaa entisestään.
