Saaristosta kuuluu huolestuttavia, oikeastaan jo ainakin toista tai kolmatta kertaa.
Kesällä 2021 Hiittisten kyläyhdistys Kemiönsaarelta lähetti kirjeen silloiselle sisäministeri Maria Ohisalolle. Aiheena oli huoli Hiittisten merivartioaseman tulevaisuudesta.
Tämän vuoden helmikuussa ministeri Krista Mikkonen kuuli kyläläisiä, paikallista palokuntaa ja kunnan edustajia samasta asiasta.
Asia on elänyt jo vuosikausia: jo vuonna 2007 Turun Sanomat uutisoi, että Hiittisten merivartioaseman siirron mahdollisuuksia selvitetään. Tuolloin mietittiin, voisiko asema toimia esimerkiksi Taalintehtaalla tai Kasnäsissä.
Aseman tulevaisuudesta on määrä tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen lähivuosina. Tarkoituksena on, että yksikkö palvelisi joko nykyisessä osoitteessaan tai muualla itäisen Saaristomeren alueella. Pohdinnan taustalla on muun muassa se, että aseman kiinteistö on peruskorjauksen tarpeessa.
Paikallinen huoli asemasta on helppo ymmärtää; sen naapurina on kyläyhteisö, jolle asema on selkeä turvallisuustekijä. Yhtä lailla vartiosto on turvallisuustekijä ympäröivälle saaristolle muulloinkin kuin kesäsesongin aikaan: avuntarve ei katso vuodenaikaa ja merivartioasema on se paikka, jolla valot palavat marraskuussa eli silloinkin, kun saaristo muuten on pitkälti hiljennyt. Oma lukunsa on alkava kesäkausi, jolloin Hiittisten merivartioasema on varsin vilkkaan väylän tuntumassa.
Yhtä lailla asia koskettaa eteläisen Salon vesialueita: Hiittinen ei meriteitse ole sittenkään kovin kaukana ja merivartioaseman partio on herkästi ensimmäisenä auttamassa, jos alueella tulee hätä. On totta, että paikallisesti esimerkiksi vapaaehtoiset meripelastajat ja palokunnat ovat olemassa, mutta viranomaistenkin on oltava lähellä – ja rajavartiostolla on sellaista kalustoa ja osaamista, jota muilla viranomaisilla ei ehkä ole. Paikallistuntemuksen arvoakaan ei voi väheksyä.
Kehysriihi lupaa satsauksia myös rajavartiostoon; sen soisi näkyvän myös saaristossa.
