Vuoden 2022 arki on väistämättä globaalia, maailmanlaajuista. Sitä se on tietysti ollut jo pitkään, mutta itsestäänselvyyskin on välillä hyvä muistaa.
Arkisimmillaan tämä näkyy verkkokaupan paketteina postissa tai siinä, että talvilomamatka tästä etelän aurinkoon ei ole suorituksena kummoinenkaan.
Omanlaisensa kytkökset varsinaissuomalaiseen kirkonkyläänkin on myös monesta ulkomaan uutisesta. Vastikään päättyneissä olympialaisissa kuultiin Perniön murretta kahdesta suusta ja lähtökohtaisesti myönteistä asiaa eli kisoja varjosti huoli isäntämaan ihmisoikeustilanteesta.
Viimeiset pari vuotta otsikoissa on pyörinyt korona, jonka globaaliutta ei tarvinne täsmentää.
Nyt otsikoihin ovat nousseet Venäjän ja Ukrainan erittäin tulehtuneet välit. Vuodesta 2014 lähtien Itä-Ukrainassa ovat taistelleet maan hallituksen joukot ja separatistit, mutta nyt Venäjä on toimittanut joukkoja itä-Ukrainaan.
Taustalla lienee vanhaa valtapiiriajattelua, ja toimet on laajasti toimittu ja vastatoimia kuten pakotteita jo asetettu.
Ukrainan kriisi ei ole kaukainen paikallisesti käsiteltäväksi ja huolestuttavaksi. Suomesta Ukrainan pääkaupunki Kiovaan ei ole mainittavasti pidempi matka kuin Suomen eteläkärjestä Utsjoelle. Kriisi on käynnissä jos ei ovella niin ainakin kotiportilla.
Nähtäväksi jäävät suorat vaikutukset alueelle; viime vuonna Suomeen tuli kaikkiaan noin 7000 kausityöntekijää Ukrainasta. Kesän työkauden alku lähestyy kovaa vauhtia eikä kansainvälisillä kriiseillä ole tapana sammua yhdessä yössä. Kovin lähellä on ajatus siitä, että kriisi toisaalla vaikuttaa ruokahuoltoon Suomessa, jos tekeviä käsiä jää puuttumaan. Samalla se iskee paikallisesti.
Ja sitäkin murehtiessa on hyvä muistaa, että eniten kärsivät kriisistä sen välittömällä vaikutusalueella olijat.
