Salon matkailun keihäänkärki ja syömähammas ovat kiistatta Perniön länsireunan vanhat ruukinkylät: Mathildedal, Teijo ja vielä matkalla Kirjakkalakin. Vilkkaasti liikenne käy myös Särkisaloon.
Jokaisen toiveissa lienee, että kahden koronavuoden jälkeen esimerkiksi Mathildedalissa saadaan jälleen hyvät kierrokset päälle ja että vahvasti paikallisen yrittäjyyden ja toimeliaisuuden varaan rakentuva vilinä saa jatkua.
Uuttakin on luvassa; turkulainen varustamo kertoi viime viikolla hyvän uutisen, jonka mukaan se aikoo käynnistää vesiliikenteen Salosta Mathildedaliin ja ehkä kauemmaksikin. Tavoitteena on saada purjehduskausi käyntiin heti alkukesästä.
Ihan uusi ajatus ei ole: vesibussi on kulkenut Salon torirannan ja Perniön satamien välillä jo 1980-luvulla. Myöhemmin, 1990-luvulla, eräs yhteys kulki silloisen Tenholan Bromavista Särkisalon kautta Kasnäsiin – joka sekin oli tuolloin varsin paljon nykyistä vaatimattomampi paikka, mitä matkailun puitteisiin tulee.
Yrityssalon Maija Pirvola otti varsin oikean asian puheeksi viime viikolla: hän totesi, että meri on Salon matkailussa vielä melkoisen hyödyntämätön elementti.
Näin on, mutta ihan uusi ei ole tämäkään ajatus: Perniönseudun Lehden matkailujutut 1980- ja 1990- luvulta kertovat, että sama miete on ollut esillä silloinkin.
Teijosta ja Mathildedalista ei saa saaristoa paraskaan markkinahenkilö, mutta Särkisalo on sitä hyvinkin. Meren rannalla ollaan kyllä Teijonkin kulmilla – ja meren veikeä puoli on se, että sitä pitkin on väylä auki vaikka Australiaan asti.
Särkisaloon asti seilaava on jo saaristomaisemissa ja kovin paljon kauempana ei ole avomerikään: esimerkiksi Hanko, Taalintehdas tai Kasnäs ovat verraten lähellä. Ainakin Salon voi sanoa olevan portti merelle – ja matkailumielessä on hyvä pitää mielessä, että portista voi kulkea molempiin suuntiin.