Ines Bymanin viikko alkoi kotipäivällä ja haastattelulla, tiistaiksi oli suunnitteilla kauppareissu.
Tikka saisi jättää vierailut väliin.
–Se on niin häijy, levitti ruoat tuosta lintulaudalta ja tulee kohta takaisin vaikka sitä miten hätistäisi, harmittelee Ines Byman.
Pelotteluapua ei ole myöskään tyttären puolelta säännöllisesti kylään tulevasta Felix-kissasta, jonka päiväunia ei yksi tikka häiritse.
Maanantaiaamuna oli tikka jossain ja tinteillä juhlat: lintulaudalla kävi käsittämätön vilske, kun tiaiset kävivät tankkaamassa rasvaa ja siemeniä.
Ja juhlahumua on ollut ilmassa myös ikkunan lämpimämmällä puolella. Ines Byman täytti vastikään 101 vuotta ja onnittelijoita kukkineen riitti.
Vuosi sitten tasan sataa ikävuotta muistettiin matalammalla profiililla ja koronan vuoksi juttukin jäi tekemättä. Toisaalta nyt on vuoden verran enemmän kerrottavaa ja maanantaiaamuna kotona Förbyssä hyvä hetki siihen. Tiistaiksi oli suunnitteilla kauppareissu.
–Virtasen Lasse minua on kauan kuskannut ja hän sanoi, että vaikka kantaa autosta kauppaan jos tarvitaan, Byman kiittelee.
Maanantaiaamukin oli alkanut kunniallisesti: kello soi seitsemältä ja herätti aamupalan tekoon.
Eikä seitsemänkään ole varhain, jos asiaa miettii. Byman muistuttaa, että työvuosina piti monesti olla työmaalla seitsemältä, joten hereillä piti olla jo aiemmin. Mies polki hämärässä töihin Förbyn tehtaalle, Ines Byman milloin minnekin, missä vaan maatalon töitä oli.
Vuonna 1964 perhe rakensi talon Metsolantielle ja myöhemmin vanhemmille rakennettiin sen kylkeen lisäsiipi, missä Ines Byman asuu yhä. On keittiö, kamari, mukavat näkymät tielle ja talvella tärkeä takka.
–Työnnän tuon telkkarin nurkkaan ja lämmittelen sitten takan vieressä.
Lue koko juttu Perkkarin digi- ja painetusta lehdestä 18.11.
