Viime vuonna viikon 41 Perniönseudun Lehden pääkirjoituksen otsikko oli ”Huolellisesti vielä”.
Vähältä piti, ettei tämä tullut myös tämän kirjoituksen otsikoksi.
Asia joka tapauksessa on sama, monen monta pääkirjoitusta, kommenttia, kolumnia ja ennen muuta uutisjuttua tuottanut koronavirus.
Viime vuonna näihin aikoihin uutisoitiin muun muassa lukioon tuloillaan olevasta maskisuosituksesta, siitä miten korona söi kansalaisopiston kursseja – eikä rokotuksista vielä viime syksynä paikallisesti juuri puhuttu.
Nyt ilmassa on ollut varovaista toiveikkuutta: kokoontumisrajoituksia on purettu, rokotuskattavuus kohenee ja elämä voi silmämääräisesti katsoen olla monin tavoin vapaampaa kuin esimerkiksi keväällä, viime vuoden keväästä puhumattakaan.
Yhtä kaikki silkkaa juhlaa elo ei vielä tilastojen valossa todellakaan ole: sairaanhoitopiiri muistutti tiistaina, että maakunta on yhä pandemian leviämisvaiheessa ja koronan vuoksi ihmisiä joutuu myös sairaalahoitoon. Rokotuksen saaneilla ilmaantuvuus on selkeästi pienemäpää kuin rokottamattomilla.
Tilanne ei ole vielä niin hyvä kuin miltä voi näyttää, mutta tautiin osataan ehkä suhtautua toisin kuin aiemmin. Huolellisuutta kaivataan aina vaan.
Ehkä se on opittu, että kipeänä pysytään kotona, olipa kehossa koronaa, tavallista nuhakuumetta tai muuta tarttuvaa. Vastaantulijoiden joukossa voi aina olla joku, jolle tartunta on vaikea ellei jopa kohtalokas.
