Viikonlopun kotimaanuutisten numero ykkönen oli epäilemättä se, että kuntavaalit siirtyvät. Vaalipäivä on nyt kesäkuussa, kahta viikkoa ennen juhannusta.
Äänestäjän vinkkelistä olettaa voi ainakin, että keskellä kesää äänestämisessä on ihan eri tunnelmansa kuin keväällä. Kesäsuunnitelmat menivät joka tapauksessa uusiksi monella, katsottiinpa politiikan toimittajia, vaalitoimitsijoita tai kaupunkien puolesta vaaleissa välttämättä tarvittavia henkilöitä. Luonnollisesti tietysti myös puoluekoneistot ja ehdokkaat olivat suunnitelleet keväänsä niin, että juuri kohta alkaisi kiivain kampanja-aika.
Vaalien jatkona alkaa arki: paikat pitäisi jakaa ja syksyllä talousarviotyö ja muu pakollinen voivat tulla vastaan yllättävän äkkiä.
Perniönseudun Lehtikin otti hiljakkoin kantaa sen puolesta, että vaalit järjestettäisiin huhtikuussa. Päätös vaalien siirtämisestä syntyi, kun THL julkaisi laskelmansa epidemian kiihtymisestä. Tietoa päätöksen teoksi oli näin käytettävissä enemmän kuin vielä joitain viikkoja sitten ja ratkaisua lienee näin pidettävä perusteltuna, vaikka siinä äkkikäännöksen maku onkin.
Vanhan valtuuston kannalta on käytännössä samantekevää, jatkuuko kausi hetken pidempään. Puolueiden kannalta muutos voi olla hyväkin; kerrankin kampanja-aika ei lopu kesken, kunhan keinot niiden toteuttamiseksi keksitään. Nähtäväksi jää, onko torikojuille asiaa myöhemminkään keväällä. Ehdokashankintaan tulee lisäaikaa, samoin ehdokkaisiin tutustumiseen. Toisaalta pelkona voi olla, että odottelu väsyttää monet tähänkin aiheeseen.
Tietysti ensisijainen toive on, että mahdollisesti rauhallisempi koronatilanne rohkaisisi uurnille myös heidät, jotka nyt ehkä jäisivät kotiin. Lopputulokseen vaikuttavat aina monet tekijät vaalipäivän säätä myöten eikä koronakevät siinä mielessä ole poikkeus. Menestyksen pitäisi kummuta muusta kuin viikkokohtaisesta tilanteesta.
Isompi kysymys on se, miksi äänestysprosentti juuri kuntavaaleissa on muutenkin alhainen ja uhkaa jäädä nyt vielä pienemmäksi. Odottaa olisi voinut, että juuri kunnissa päätettävät eli kaikkein läheisimmät asiat koetaan myös tärkeimmiksi ja kiinnostavimmiksi. Vai onko taustalla se, että ihan tarkkaan ei tiedetä, mistä päätetään kunnassa ja mistä muualla.
