Viikonlopun ajan on keskustelunaiheena yli muiden ollut laaja tietomurto.
Psykoterapiakeskus Vastaamon tietokannasta on varastettu ehkä jopa kymmenientuhansien potilaiden tiedot. Poliisi tutkii asiaa törkeänä tietomurtona ja törkeänä yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä. Vääriin käsiin on päätynyt hyvinkin henkilökohtaisia tietoja kuten potilaskertomuksia.
Asia saattaa koskea myös eteläistä Saloa sikäli, että Vastaamo on tuottanut Tyksille psykoterapian palveluita. Tietoja on julkaistu ns. pimeässä eli Tor-verkossa ryppäittäin. Tietoihin liittynee sama pulma kuin mihin vaan verkkoon ladattuun aineistoon: vaikka tekijä saataisiin kiinni, aineistoa ei välttämättä saada siivottua verkosta pois.
Selvittelyssä on, olivatko tiedot asianmukaisesti suojatut. Selvää on, että vuodosta ei ole syytä vetää yksioikoisia johtopäätöksiä sähköisten tietojen turvattomuudesta. Riskinsä oli paperisten potilastietokansioiden aikaankin. Tapaus pistänee monella taholla uuteen tarkasteluun ja päivitykseen tietojen suojaamisen tavat ja tavoitteet.
Nyt kaivataan kaikilta verkonkäyttäjiltä vanhanaikaisia käytöstapoja ja ymmärrystä asian luonteesta. Sosiaalisessa mediassa lähti jo viikonloppuna kiertoon kampanjoita, joissa tähdennettiin, että mahdollisesti verkossa vastaantulevia, anastettuja potilastietoja ei ole syytä lukea. Ei olekaan, eikä tätä voi liikaa korostaa.
Jokainen voi yrittää samaistua tietomurron uhrien asemaan: miltä tuntuisi, jos tiedot omista psykoterapia- tai lääkärikäynneistä olisivat yhtäkkiä jonkun aivan vieraan ihmisen silmien edessä. Asiakkaille aiheutuu jo muutenkin tilanteesta paljon ylimääräistä kuormaa ja stressiä.
Halu saada lukea tietoja on lähinnä vanhanaikaista ja pahantahtoista juoruilunhalua. Ne tuskin pysyisivät lukijansa tietona eivätkä yksinkertaisesti kuulu kenellekään muulle kuin potilaalle itselleen ja häntä hoitaville ammattilaisille.
