Enemmistö suomalaisista pitää ruorijuopumuksen promillerajaa liian korkeana, toteaa Lähitapiolan teettämä tuore kysely.
Vastaajista joka toinen laskisi vesiliikenteessä rajan samaan kuin tieliikenteessä eli puoleen promilleen ja joka neljäs on nollatoleranssin kannalla. Kolmannes vastaajista ei laskisi rajaa.
Ruorijuopumustuomio voi tulla myös alle promillen humalatilasta ja alkoholi vaikuttaa ihmisin eri tavoin, mutta selvältä tuntuu, että rajan laskemiseenkin on vankat perusteet.
Vastakkain ovat jonkinlainen maan tapa ja hyvä merimiestapa. Edellinen lähtee siitä, että vesille toki voi lähteä vielä rantaterassilla istutun illan jälkeen. Jälkimmäinen taas siitä, että toiminnan on oltava ennen muuta turvallista ja muut huomioivaa ja merikelpoisia on oltava niin aluksen kuin miehistönkin.
Syytä on muistaa sekin, että uuden tieliikennelain mukaan huviveneellä on oltava päällikkö, joka vastaa sen kulusta ja matkustajien turvallisuudesta. Päällikkö tosiasiallisesti ohjaa ja hallitsee venettä, vaikka ei juuri sillä hetkellä ruorissa olisikaan. Onnettomuuden sattuessa vastuu on viime kädessä veneen omistajalla tai haltijalla, jos siitä on epäselvyyttä, kuka aluksen päällikkö on ollut. Sekä kuljettajan että päällikön on syytä olla selvin päin.
Valuvika asenteissa on siinä, että vesillä olemista ei mielletä liikenteeksi samalla tavoin kuin autolla ajamista, vaikka aivan samoin säännöt ja hyvät tavat on olemassa myös vesiväylille. Isompi vene on huolettomasti käsiteltäessä tuhovoimainen kapine, pienemmän veneen ja humalan yhdistelmä on perinteisesti näkynyt hukkumistilastoissa.
Eteläisen Salon ja Kemiönsaaren vesillä liikenne on kesäaikaan siksi vilkasta, että kykyä yhteispeliin ja turvalliseen toimintaan todella tarvitaan eikä näitä valmiuksia ole syytä ainakaan viinalla heikentää.
