–Lucas, sanoo neljäsluokkalainen Lucas Lehtonen mikrofoniin ja vastaa sitten matematiikantehtävään vuorollaan oikein.
Tällä kertaa hän ei käy taululla piirtämässä numeroita vaan istuu kotinsa yläkerrassa ja näpsäyttää numerot tietokoneen ruudulle. Opettajan valvovan katseen alla toki, nyt opettaja vaan istuu kotonaan.
Suomen koulut toimivat nyt kolmatta viikkoa etäopetuksessa koronaviruspandemian vuoksi.
–Nyt tuntuu, että palaset ovat loksahtaneet paikoilleen, sanoo Lucaksen äiti Ida Vuorinen.
Viereisessä huoneessa pikkusisko Linda tekee äidinkielentehtäviä yhtä lailla etänä ja vaihtaa kohta englantiin.
Ida Vuorinen myöntää, että alussa etäopiskelussa oli hakemista puolin jos toisin. Aluksi äiti kirjasi tehtävät Wilma-järjestelmästä vihkoon ja päivän työt ajoitettiin näin. Töitä tehtiin myös keittiön pöydän ääressä ja vaikka koulu vastaa opetuksesta, myöntää Lehtonen että etenkin alussa tuntui siltä, että pitää revetä moneksi.
–Sai olla äiti ja välituntivalvoja ja tukihenkilö, hän hymähtää.
Nyt arki on tasoittunut ja päivät kulkevat jämptisti. Teams-palaveri alkaa tietyllä kellonlyömällä ja silloin on oppilaan oltava koneensa äärellä. Fuskata ei auta: tehtävät on tehtävä ja jätettävä opettajan tarkistettavaksi: Lucas näyttää, miten hän siirtää valmiit tehtävät palvelimelle, josta opettaja voi ne katsastaa.
–Opettajille pitää nostaa hattua siitä, että he ottivat todella nopeasti uudet tavat haltuun.
Samaan aikaan jatkuu aherrus: Lucaksen ruudulla on englanninkielisiä lauseita, joihin pitää keksiä oikea kysymyssana. Kynnyksen toisella puolella Linda aloittaisi jo kuvataiteen tuntia, vaikka vielä on edellinen kesken.
–Neitiseni tulee sitten alas piirtämään sen kuvan, opastaa äiti tiukasti.
PIhaa ja lähimetsää käytetään koulutehtävissäkin: liikuntatunnin ulkoilut voi aloittaa pyörälenkillä ja biologian tunnin tehtävä eli kevään merkit löytyvät lähimetsästä Käsityötunnilla Lucas tekee vanhempien avulla konttorituolista pelituolia rakentamalla siihen puusta käsinojat.
Koko juttu 9.4. lehdessä!
