Huomenna perjantaina vietetään itsenäisyyspäivää. Todennäköisesti perinteisesti, mennyttä muistellen ja arvokkain menoin.
Hyvä niin; kerran vuodessa on hyvä miettiä sitä, miten hyvin asiat Suomessa pääpiirteittäin ovat. Tänä vuonna tosin juuri juhlittavan valtion komentosillalla käy melkoinen kuhina; pääministeri on menossa vaihtoon ja jo sunnuntaina ollaan seuraajan nimestä viisaampia. Komentosillasta puhuminen viittaa usein valtiolaivaan; sen liikkeet ovat hitaita ja vakaita eikä alus yhdessä yössä käänny – kun joskus jopa pienempien kaupunkien päätöksenteossa menee turhauttavan paljon aikaa.
Ehkä nyt kuitenkin ollaan edes jonkinlaisen käännöksen alussa. Mielenkiintoinen ja monelle mieleinenkin kuvio nähdään, jos pääministeriksi nousee Sanna Marin ja jopa valtiovarainministeriksi Katri Kulmuni. Opetusministeri Li Andessonin ja sisäministeri Maria Ohisalon ottaminen mukaan riviin tietää sitä, että puheet politiikasta harmaapäisten miesten lajina voidaan jättää vähemmälle: paljon valtaa ja sanansijaa voikin kohta olla verraten nuorella naisnelikolla.
Ehkä viime päivien kohu ja eripura hallituksessa kertoo jotain siitä, miksi maassa on paljon juhlimisen aihetta. Elintarvikepuolelta voisi lainata ilmaisun ja sanoa, että omavalvonta toimii; pääministeriksi vasta kesällä valittu Antti Rinne katsoi, että hänen on aika väistyä. Sitä ennen saman päätöksen teki Postin kohussa siipeensä saanut omistajaohjausministeri Sirpa Paatero. Jossain muualla ministerin eroon saatettaisiin tarvita paljon enemmän epäselvyyksiä. Toivoa sopii, että jälkipyykki pestään pikaohjelmalla: tarkoitus tietenkään ei voi olla, että poliittinen kissanhännänveto jatkuu ylettömän pitkään: hoidettavana olisi pitkä rivi kansalaisten asioita.