Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajalla Saarenjärvi lepää marraskuisena perjantaiaamuna ruskeana ja rauhallisena. Vain veden pinnalla kelluvien ruo´onpätkien liike todistaa, että kaiken aikaa matkalla ovat melkoiset vesimassat Kiskonjoesta Saarenjärven kautta kohti Latokartanonkoskea ja lopulta merta.
Ruovikoitumisesta ja mataluudesta kärsivä Saarenjärvi on ollut monenlaisten hankkeiden ja hoitoprojektien kohteena vuosikausia. Viimeiset pari vuotta järvellä on tehty töitä ennen muuta Saavi-hankkeen merkeissä. Vuoden 2017 lopussa käynnistynyt hanke tulee maaliinsa tällä viikolla. Vajaan parin vuoden rypistyksestä jää käteen ainakin tukku hyviä toimintaohjeita, sanoo projektikoordinaattori Maria Yli-Renko Varsinais-Suomen Ely-keskuksesta.
–Luonnonhoitosuunnitelma on tehty järvelle ja ympäristöalueillekin ja se jää vähän kuin tueksi paikallisille.
Se olikin yksi hankkeen tavoitteista: aktivoida lähialueen ihmisiä järven hoitoon ja saada testattua käytäntöjä ravinteiden poistamisessa. Jälkimmäistä on toteutettu muun muassa niitoin; niitettyä kasvimassaa ajettiin peltoon vielä tänä syksynä.
Luonnonhoitosuunnitelmaan on merkitty muun muassa ajatuksia siitä, missä olisi hyvä vielä jatkaa maisemaraivauksia, missä niittoja tai missä voisi olla ruoppauksen tarvetta, jotta vesi kiertäisi vähän nykyistä paremmin.
–Luonnonsuojelullisesti järveä tarkastellaan lintujen kannalta, mutta samalla virkistysarvotkin yleensä paranevat, Yli-Renko toteaa.
Pulmana on järven rehevöityminen ja umpeenkasvu, mutta ravinteiden alkuperä on muualla kuin järvellä.
–Suurin työ pitäisi tehdä valuma-alueilla, Yli-Renko toteaa.
Viime metreillä Saavi-hankkeessa on vielä korjattu järven alapään pohjapatoa.
–Se oli painunut parikymmentä senttiä ja sitä nostettiin. Ennen muuta se pitää alivedet nyt entistä korkeammalla, Yli-Renko toteaa.
