Suurpedot eivät ole vain pohjoisen eksotiikkaa. Ilveksistä on tehty havaintoja eteläisessä Salossa ja Kemiönsaarella oikeastaan aina ja viime vuosina sudet ovat tulleet osaksi alueen luontoa. Luonnonvarakeskus tiedotti eilen, että marraskuussa käynnistyy jälleen suden ulosteiden kerääminen sellaisilta alueilta, joissa on useita susireviirejä lähekkäin.
Tällä seudulla tämä tarkoittaa sitä, että näytteitä kerätään Salon ja Raaseporin lääninrajan laajalta alueelta ja käytännössä koko Kemiönsaaren alueelta.
Ajatus kakkatalkoista voi ulkopuolista huvittaa, mutta tarkoitus ja tavoite ovat selkeät: saada tietoa laumojen määrästä ja eläinten liikkeistä sekä alkuperästä. Näytteiden perusteella voidaan pitävästi todeta, miten laumat kulkevat ja samalla niistä saadaan pohjaa susikannan arviointiin. Havainnot eläimistä luonnossa ovat nekin tärkeitä, mutta tieto nähdyn yksilön historiasta jää tällöin vielä puuttumaan.
Jälleen kerran työtä tehdään suomalaiskansallisesti talkoilla: keräystä tekevät vapaaehtoiset ja lisäksi Metsästäjäliitto kannustaa metsästäjiä osallistumaan. Intressejä susikannan selvittämiseen on useammalla suunnalla ja voisi ajatella, että näin kerääjiäkin löytyy. Keräämisen on syytä tapahtua reilun pelin hengessä; kaikkien etu on, että talteen saatava tieto on mahdollisimman tarkkaa.
Susikeskustelu esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tuntuu hiljentyneen siitä, mitä se vilkkaimmillaan oli. Keskustelun laineiden oikein lyödessä ei asiattomuuksiltakaan vältytty. Susi ja sen oikeus olla jakaa vahvasti mielipiteitä. Mitä enemmän asiasta kertyy tutkimustietoa esimerkiksi nyt alkavan näytekeruun avulla, sitä paremmat ovat eväät asialliseen keskusteluun.
