Anette Ahlqvistilla oli keskiviikkona kaksi hyvää syytä juhlaan. Hän vietti 19-vuotissyntymäpäiväänsä ja lisäksi aamulla varmistui, että hän on yksi Perniön lukion tämän kevään ylioppilaista.
–Pari arvosanaa oli vähän pettymyksiä, mutta oli iloisiakin yllätyksiä, hän muotoilee.
Tiukimmalle meni äidinkielesssä, missä L-arvosanasta jäi puuttumaan vain piste. Erinomainen suoritus on myös E, ja syy siihen on selvä.
–Äidinkieli on aina ollut mieleinen aine ja kirjoittaminen sydäntä lähellä, Ahlqvist myöntää.
Yhtenä mahdollisena tulevaisuuden ammattina onkin käynyt mielessä ajatus toimittajan työstä. Ennen ensimmäistäkään pääsykoetta on aika viettää lakkiaiset ja katsahtaa vielä vähän taaksepäin. Lakki on hankittu, mutta mitä jäi käteen kolmesta vuodesta lukiossa. Ylioppilaita valmistuu Perniössä kuusitoista; joukko ei ole iso, mutta silläkin asialla on puolensa.
–Yhteishenki on ollut hyvä ja porukka on tiivis. Kun kaikki tuntee, ei tarvitse jännittää mitään.
Sama välittömyys koskee oppilaiden ja opettajien kanssakäymistä.
Lukio oli hänelle itsestään selvä valinta peruskoulun jälkeen; ammattiopistosta ei mieleisiä linjoja löytynyt ja lukio avaa taas uusia ovia.
–Se on arvokas koulu. Sieltä saa hyvän yleissivistävän pohjan ja jos työnsä tekee hyvin, hyvät paperit auttavat taas eteenpäin.
Käytännössä tärkeää on sekin, että lukio opettaa opiskelemista itsessään, pohtii Ahlqvist.
Koko juttu 16.5. lehdessä.
