Ullariikka Eriksson astui eilen ulos ylioppilaskokeesta ennen kello yhtä. Takana oli englanninkoe, mutta ripeä tahti ei kerro kiireestä vaan ennemminkin päättäväisyydestä.
–Sen on huomannut, että jos koe tuntuu olevan valmis, sen kanssa on turha jäädä liikaa miettimään, hän sanoo.
Englanninkoe saikin tuoreeltaan hyväksyvän arvion.
–Se oli ihan ok, itselle helpon tuntuinen, mutta sanastoharjoittelusta oli siinä kyllä etua. Kuuntelussakin voi tulla mitä vaan, ja siinä jos et tiedä sanastoa, tulee haasteita.
Jos olikin englanninkoe valmis sutjakasti, oli historiankoe ollut toista ääripäätä.
–Siellä meni se viisi ja puoli tuntia.
Koe saa kokelaalta myös vähän pyyhkeitä: aineistovertailua oli ollut paljon.
–Se on tosi hidasta, kun ne pitää lukea ja analysoida ja poimia asioita. Siinä oli tulla vähän paniikki, että miten tämän ehtii. Se oli vähän kuin uusi äidinkielenkoe, eikä kaikkea osaamista päässyt näyttämään.
Ylioppilaskirjoitukset tehdään sähköisenä ja Eriksson löytää ratkaisusta sekä hyvää että huonoa.
– Koneella kirjoittaessa käsi ei väsy ja korjaaminen on helppoa, Eriksson listaa pluspuolia.
Miinussarakkeeseen kirjataan silmien väsyminen ja se, että monesti ruutua pitää jakaa moneen eri tehtävään.
