Mahtaako olla eläintä, josta ei olisi lastenlauluja tehty. Tuikitavallisena tiistaiaamuna ehditään puolessa tunnissa käydä laulaen läpi niin oravat, hiiret kuin karhutkin. Eikä vain laulaen: välillä tanssitaan, välillä vähän soitetaankin.
Eläimet olivat sattumalta aiheena naperomuskarissa Perniön avoimessa päiväkodissa tiistaina. Tänään torstaina on pidetty juhlamuskaria, avoin päiväkoti juhlii nimittäin kymmentä toimintavuottaan.
Avoin päiväkoti on kaupungin toimintaa ja avoinna Perniössä kolmena päivänä viikossa ja Teijolla kerran viikossa. Kehuja palvelulle ei tarvinnut tiistain porukalta kauaa kalastella.
–Täällä saavat lapset seuraa ja uusia kavereita, aloittaa Emmi Brownie.
–Ja saa puhua lapsista muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Jos on kavereita, joilla ei ole lapsia, tulee puhuttua muista asioista, jatkaa Linnea Arimaa.
– Lumi selvästi nauttii, kun tänne tullaan, perustelee Emilia Aaltonen.
–Tässä tulee lapsillekin uusia aikuisia elämään, jatkaa Arimaa.
Keskeistä on, että lapsilla on keskenään tekemistä ja samalla on vanhemmilla keskenään juteltavaa: kun lapset ovat suunnilleen samanikäisiä, aiheita riittää. Niin kuin nyt tiistainen huomio siitä, että yhdessä pienessä suussa on poskihammas puhkeamassa. Samaa seurataan monessa muussakin perheessä.
Naperomuskari on suunnattu erityisesti alle kaksivuotiaille. Ratkaisu on perusteltu: isompien kanssa samassa ryhmässä pienemmät jäivät vähän jalkoihin. Pieniltä osumilta maahan ei toki vältytty tiistainakaan; kuka kompastui matonreunaan, kuka kolhaisi vähän otsaansa muualle. Akselia kiinnosti muskarin jälkeen mankka, montaa muuta pallopussi ja sen sisältö. Ja aika monelle maistui välipala, kunhan laululipas oli yhdessä siltä kerralta suljettu.
