Teijon kansallispuistossa käyntimäärät ovat edelleen kasvussa. Viime vuonna meni rikki sadantuhannen käynnin raja; nousua edellisvuoteen oli lähes neljännes.
Kävijämäärät arvioidaan tietyin kriteerein ja kyseessä on nimenomaan arvio; kulkijoita laskevia portteja alueella tokikaan ei ole. Mukaan voidaan laskea niin päivittäin alueella pyrähtävät, lapsuutensa samoissa metsissä seikkailleet lähialueen asukkaat kuin varta vasten Suomen toisesta päästä tulevat matkailijat. Hyvä niin; puisto on kaikille perustettu ja satatuhatta vuotuista käyntiä ei vielä tee suorastaan ruuhkaa alueelle.
Arviokauppaa tarkempikin tieto olisi kiinnostavaa: mistä Teijolle tullaan ja mistä syystä – vetääkö alueelle ensisijaisesti kansallispuisto vai joku muu tekijä.
Retkeilyalueen ajoista on tultu ajallisesti ja matkailijamäärissä katsottuna pitkä tie ja tämä asettaa myös Metsähallitukselle omat paineensa: palveluja kehitetään ja tarvittavien työtuntien määrä kasvaa.
Erityisen mielenkiintoista olisi tietää, isoko osa kävijöistä tulee selkeästi matkojen päästä. Yhtä lailla antoisaa olisi tietää, onko muiden palveluiden käytössä eroa sen mukaan, miten kaukaa alueelle tullaan: piipahtaako perniöläinenkin kylän yrityksissä vai jatkaako päiväretken jälkeen kotiinsa.
Kansallispuisto ja muut palvelut tukevat toinen toisiaan ja näyttää siltä, että on käynyt kuten uumoiltiin: kansallispuisto antaa vetoapua muille palveluille ja myös toisinpäin. Pimeän syksyn jälkeen sesonki on ovella: talvilomaviikko lähestyy. Ehkä se tuo Teijolle jälleen uusia kävijöitä. Ehkä ihan lähelläkin asuu vielä ihmisiä, joille paikka ei ole tuttu.
