Salon kaupunki nykymuodossaan juhlii kohta kymmenvuotispäiväänsä. Suomen suurin kuntaliitos astui voimaan tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2009.
Sen jälkeen on matkalle sattunut välillä positiivisempia, välillä synkempiä uutisia. Palveluverkkoa on rukattu ja palveluista kannettu huolta. Samaa on ilmassa nyt, kun kouluverkkoa yritetään jälleen pöyhiä.
Paitsi palveluista, myös kiinteistöistä on kannettu murhetta: miten käy niiden rakennusten, joita kaupunki ei enää tarvitse. Kulut eivät lakkaa juoksemasta eikä rakennukselle tee hyvää seistä tyhjillään.
Nyt voi todeta, että aika hyvin käy: viimeisimpänä omistajaa vaihtaa Perniön vanha asema, sittemmin päiväkotina toiminut. Näillä näkymin rakennuksesta tulee kuvanveistäjän työtila ja asunto, eikä näyttelytoimintakaan ole tulevaisuudessa poissuljettu vaihtoehto.
Tehtyjen kauppojen lista on pitkä: uuden omistajan ovat löytäneet esimerkiksi kaikki eteläisen Salon kunnantalot ja koulut.
Neliöihinsä nähden asema ei vaihda omistajaa kalliisti. Olennaista onkin, että rakennus on poissa kaupungin taloutta kuormittamasta, tehtiinpä kaupat vaikka edullisemminkin. Vielä olennaisempaa on se, että uuden omistajan ansiosta valot palavat tutussa rakennuksessa jatkossakin. Kylän viihtyisyyden kannalta tällä voi olla isompi merkitys kuin uskotaankaan.
Työ ei toki lopu tähän; oppimisympäristöselvityksen kauttakin voi myytävää tulla lisää. Sen näyttää aika, ja myöhemmin valmistuva selvityksen kakkosvaihe. Millä argumentein ja kenelle mitäkin myydään, jää nähtäväksi.
Selvää on, että kaikki kohteet eivät ole yhtä helposti myytäviä kuin puiset kyläkoulut ja vanhat idylliset asemarakennukset. Osalle kohteista luontevin ostaja voi olla yritys, joita Saloon on muutenkin pyritty houkuttelemaan.