Laitosruoka herättää melkoisesti tunteita siihen nähden, että se monen mielessä on mautonta ja tasaharmaata ja hinta edellä tehtyä. Esimerkiksi kouluruoasta on monella vankka mielipide, vaikka omat kokemukset olisivat vuosikymmenten takaa.
Epäilemättä keskustelua riittää myös varusmiesten ja –naisten ruokailusta, sillä kasvisruokapäivä otetaan syksystä lähtien käytännöksi varuskuntaravintoloissa. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Yle. Näillä näkymin valtion harmaissa palvelevien eteen katetaan kaksi kertaa viikossa esimerkiksi soija- ja quorn-ruokia.
Rahalla kasvisruokapäivää ei perustella, kasvisruoan terveellisyydellä ja ilmastonmuutoksella kylläkin. Asiaan voitaisiin ottaa myös kasvatuksellinen näkökulma: mitä kaikkea kasviksista saa aikaan – etenkin, jos kasvisten valikoimaa voidaan laajentaa esimerkiksi härkäpapuun. Turhan monesti kasvisruoka kuitataan tokaisemalla jotain ympäripyöreää ”heinistä”. Yliolkainen kommentointi paljastaa lähinnä sanojansa tietotason. Outoa on, jos kasvisruoalle ei haluta antaa mahdollisuuttakaan.
Totta on, että kasvisruoka asettaa tekijälleenkin haasteen: ruoasta pitäisi saada täyttävää, maistuvaa ja muuten houkuttelevaa. Ajatusketjua voi jatkaa: huomioidaanko tätä riittämiin esimerkiksi suurtalouskokkien koulutuksessa.
Nykyisen kaltainen lihansyönti on uusi ilmiö. Lihatiedotusyhdistyksen tilastojen mukaan esimerkiksi vuonna 2000, jolloin tämän päivän varusmiehet olivat vuoden ikäisiä, suomalaisten lihankulutus oli 69,2 kiloa vuodessa per kansalainen. Viime vuonna kulutus oli 81 kiloa. Vuonna 1970 vastaava luku oli 44,2. Nähtäväksi jää, mitä tilastoon kirjataan esimerkiksi vuonna 2035.
Lihantuotantopuolella luonnollisesti toivotaan, että luvut eivät mahdottomasti laskisi. Paikallistaloudellisesti kasvisruokien kasvava suosio kiinnostanee toisessa mielessä: jos on syöjiä, tarvitaan viljelijöitäkin.
