Kosken asemaseudun kyläyhdistys on ryhtynyt mittavaan dokumenttien digitointiin. Tuhannet jopa aivan 1900-luvun alusta peräisin olevat Perniön Työväenyhdistys Riennon paperit saavat sähköisen muodon tänä kesänä, kun yhdistys sai Museoviraston apurahan turvin ostettua monitoimilaitteen ja palkattua kesätyöntekijän. Dokumenttien tuleva säilytyspaikka on sen sijaan vielä avoin.
Monilla muillakin yhdistyksillä on varmasti aineistoa, joka olisi tallentamisen arvoista. Työkalut vain saattavat puuttua.
Usein puuttuu myös henkilö, joka saisi siirrettyä ideat hakemuksiksi avustuksia jakelevien tahojen suhteen. Juuri tällaisia nykyään tarvitaan.
Jo parikymmentä vuotta sitten Teijon alueen kyläyhdistyksessä oli nähtävissä sitä innovatiivisuutta, joka nyt on tarttunut myös Kosken kylälle.
Molempien kyläyhdistysten asioiden pariin tuli työskentelemään muualta muuttaneita, työelämässä menestyneitä ihmisiä, jotka katsoivat asioita eri näkökulmasta kuin maaseudulla aina asuneet.
Myös Tieksmäki-Metolan kyläyhdistyksen tukikohtaa Lainerantaa on kehitetty vuosien ajan systemaattisella Leader-rahoituksen hakemisella.
Vihiniemen kylätalon koukeroisia dokumentteja katsellessa mieleen tulee, että tällaisten pienten yhdistysten digitoiduille dokumenteille voisi olla joku keskitetty tallennuspaikka. Vaikka ne eivät olisikaan valtakunnallisesti merkittäviä, niillä voi olla suurtakin merkitystä esimerkiksi erilaisten tutkimusten lähdemateriaalina kymmenien, miksei jopa satojen vuosien päästä.
Niiden merkityksen saattaa huomata vasta sitten, kun kaivattua tietoa ei enää löydykään.