Paljon on kirjoitettu sotiemme sankareista ja heidän urotöistään.
Ehkä Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotena sekaan mahtuu vielä tavallisen pienen ihmisen ääni suoraan etulinjasta.
Miehellä on huoli kotiseudun jäämisestä sodan jalkoihin. Huoli vaimosta ja pienestä pojasta ja muista läheisistä. Telttamajoituksessa, jossa kylmyys, nälkä ja kuolemanpelko ovat aina läsnä, ei pitkiä hienoja kirjeitä kirjoitettu. Tässä otteita kosmoskynällä kirjoitetuista kirjelappusista.
Kuolemajärvellä 10.10. 39
Rakkaat omaiseni
Täällä sitä ollaan kurjuutta kärsimässä ja eikä tiedä milloin pääsee pois. Tänään ne ovat Moskovassa neuvottelemassa, ketkä tietää mihin suuntaan muuttuu. On niin paha elämä, että en osaa paljon mitään kirjoittaa. Älä rakkaani hätäile liian paljon, Jumala yksin voi parhain järjestää.
7.11.39
Kyllä siellä Antreassa on hyvät oltavat. Täällä ollaan ihan korvessa, maakin on paljasta kangasta ja suota , lehtipuita ei näy missään. Täällä on keljumaiset herrat, eivät anna kuin 2 tunnin lomia. Ei se niin harmittaisikaan, kun saisi palkan täältä. On tehtävä töitä joka päivä, ihmisten metsät hakataan nurin. 205779 Tämä on minun ruumiini numero, jos sota tulisi ja kuolisin. Maksaisivat jonkun verran eläkettä, että ei elämä pääsisi ihan loppuun menemään.
Talvisota alkoi 30.11.39
1.12.39
Rakas vaimoni. Vielä on kerran tilaisuus lähestyä sinua. Olemme majoitetut metsään telttoihin. Kello on 2 yöllä, tulin juuri vartiosta, mutta en saa sydämelleni rauhaa. Pyydän nöyrimmästi anteeksi rikkomukseni, jos niinkin kävisi, että tämä kirje olisi viimeinen. Lomista ei nyt ole tietoakaan. Älä mene mummolaan, kun se on enemmän ratan varressa, niin pommittavat. Pidä pojasta huoli viimeiseen asti . Rakkaan näkemisen toivossa.
4.12.39
Täältä on vaikea kirjoittaa, kun telttä on niin täynnä ja pimeää. Mene Bisterille, jos rupeavat Antreaa pommittamaan, on siellä paremmassa suojassa.
9.12.39
Ihmettelen, että olen Jumalan armosta vielä saanu elää. On lauantai-ilta ja tykit pauhaavat niin kamalasti, voi kun on sydän täynnä tuskaa. Joko poika kävelee? Olen täällä terveenä, ei jouda enempää, terveisiä kaikille. Täällä talot kaikki poltetaan.
16.12.39
Sain juuri kirjeen, jota olen kauan odottanut, se oli matkalla 8päivää. Tänä yönä on mentävä partioon vihollisen alueelle. Joulukin tulee viikon päästä. Kuka sinulle on puita pilkkonut ja miten olet tullut toimeen? Lähetä kirjeessä 2 parranajoterää, niitä kalliimpia, kun täältä ei saa mitään ja yksi kirjekuori ja paperi aina mukana. Täällä ei voi säilyttää mitään.
18.12.39
Hermosto täällä on kovalla koetuksella. Missä se paikka on, mihin Antrea on käsketty muuttamaan? Voi kun ei tarvitsisi sinun lähteä, poikaraukka joutuu kärsimään. Mihin ne ihmiset sopii kaikki, kun Korpilahtikin on jo tyhjä. En lakkaa toivomasta kotiin pääsyä, kun näkisin sinut ja pojan. Olisi ihana nähdä millainen mies hänestä tulee.
Poutasen Onni on jo kaatunut, ensimmäinen meidän komppaniasta. Tässä oli juuri lista kiertämässä, jokainen pani rahaa, yksikin oli saanut 14000 markkaa. Poutanen sanoi lomalta tullessaan, että kohta saadaan pitkä loma ja niin kävikin.
Ole vain Bisterillä, niin ei tarvitse olla yksin. Ei muuta kuin Hauskaa Joulua ja Jumalan rauhaa.
22.12.39
Lähetä paketissa minulle huopikkaat ja villapaita ja välihousut, jos saat samanlaiset kuin nämä tai sitten lanelihousut. Ei sitä tiedä tuleeko paketti perille, kun kuuluu niitä häviävän, mutta kun olis niin tarvis. Joko olet naulannut yläkerran ikkunoihin pahvit tai jotain, ettei tuuli vie kattoa ja korjaa 2 kirvestä ja saha sieltä Väinön metsästä pois, ne on ensimmäisissä kasoissa sieltä mummolasta päin tullessa. Kun saisi vielä oman lapsen ottaa syliin. Ei isä päässyt pojalle joulupukiksi.
25.12.39
Jumalan armosta olen saanut nähdä vielä joulupäivänkin. On kurjaa, kuntäytyy teltassa olla näin pakkasella, ulkona paleltaa, kun tulee sisään, on aivan sama. Osaako poika jo yhtään puhua? Olet kai saanut kirjeen, jossa kutsun huopikkaita ja villapaitaa ja välihousuja. Tänään saatiin käydä saunassa, en ole käynyt saunassa toista kuukautta aikaa, kun täytyy yöt ja päivät olla hommissa. Teltassa jalkapuolta kuumentaa ja yläruumista paleltaa. Joulurauhaa tykit vaan jyskää ja lentokoneita on ilma täynnä.
31.12.39
Kirjoitan vielä kerran tänä vuonna. Kutsun huopikkaita ja villapaitaa ja välihousuja. Jos joudut lähtemään, ota rahat ja minun kello ja sormus mukaan, jos vaikka koti palaisi.
3.1.40
Muutimme viime yönä Makslahteen erääseen korpeen. Kyllä täällä on sydän täynnä tuskaa, kun ei yhtään yötä levätä saa. Kun Jumala antaisi voimaa kestämään. On Jumalan tahto tulenko poikaa enää näkemään. Kun näette koneen, ei pidä mennä ulos katsomaan, ne ampuvat sieltä.
6.1.40
Tänään meidän pojat ampuivat ryssän koneen alas, syttyi ensin ilmi tuleen ja meni aika roikinalla metsään. Lentäjältä oli pää aivan halki. Lentokoneita on ilmassa kuin variksia. Kokonaisia kyliä on poltettu poroiksi. Milloinkahan tulee ne huopikkaat? Nyt on niin kovat pakkaset, tee minulle vielä yhdet sukat. Sinulla siellä on ainakin suolakurkkua. Täällä ei saa mitään, joka ilta kauravelliä ja paljasta leipää, maitoa ei ole saanu toista kuukautta. Ei täällä jouluherkut lihottaneet.
10.1.40
Sain tänään huopikkaat ja ne sopivat ja hyvät olivat housut. Nyt joudumme tuliseen paikkaan aivan etulinjan taisteluun. Siellä on oltava 6 – 8 päivää. Sitten tulemme taas samaan paikkaan, sillä tavalla muutetaan miehiä. Lähden sinne Jumalan turvissa, oma voima on turha.
12.1.40
Kirjoitan vielä ennen lähtöä etulinjalle. Olemme siellä 10 päivää.Onko se totta, että Hikipään taloa on pommitettu? Lyytisen Matti sanoi, että hänen mökki on maan tasalla. Kyllä on meidänkin mökki niin näköpaikalla. Ei taida poika enää muistaa isää.
23.1.40
Nyt olen tullut jo eturintamalta 22 päivä. Saamme olla 10 päivää rintaman takana. 2päivä helmikuuta taas takaisin. Yksi pommi tuli 5 m lähelle minua, mutta ei räjähtänyt. Saatiin sieltä yksi vanki ja se kertoi, että venäläisiä paleltui toinen puoli. En ole näin kovia pakkasia nähnyt milloinkaan. Vai kävi meidän kotille niin huonosti, että ikkunat meni rikki. Pyydä Taunoa, että jollakin tavoin koittaa laittaa niitä.
Lähetä minulle lumipuku, osta ruskeeta palttinaa. Pitäsi olla sellainen takki, joka olisi n. 10senttiä alapuolelle polven, niin suuri, että sopii manttelin päälle, kaksi kankaan leveyttä pituus suuntaan ei oikein riitä. Hihat ja muutama nappi eteen, suuruudella se ei ole pilalla. Ei sen tarvitse olla niin mallikas. Täällä on annettu sellaiset kankaat, mutta jää sivut ja hihat mustiksi ja näkyyniin hyvin. Kun saa koko puvun valkoiseksi, niin ei näy pimeässä. Lähetä partaveitsi ja muut partavehkeet, mutta ei sitä hiomakiveä ja taskupeili, mutta ei sellasta, jossa on toinen puoli kuttaperkkaa, se särkyy taskussa ja jos saat puoli kiloa voita. Vaikea kirjoittaa, kun ei näe mitään ja on ahdasta. Jos valastu palttina ei ole kovin kallista, osta sitä lumipukuun.
27.1.40
Kyllä se oli hyvä, että et ollut silloin kotona, kun ikkunat särkyi. Kun etes seinät säilyisi ehjänä, kun sota loppuu, olisi paikka mihin mennä. Kaikkeen sitä ihminen tottuu, alussa pelotti niin kovin. Nyt oli sellainen pelto, ryssät oli toisella puolella ja me toisella. Yhden kerran yrittivät hyökätä, mutta niiden hyökkäysvaunu jäi tankkisteeseen kiinni, niin toiset vaunut pakenivat. Koko yön ne mölisi siellä metsässä.Lehdessä oli, että Laatokalla oli 600 miestä nähny taivaalla suuren enkelin, joka katsoi Neuvostoliittoon päin. Jos Jumala sittenkin vielä meidät pelastaisi.
1.2.40
Pääsin vasta 9 aikaan illalla Antreasta lähtemään ja olin klo 3 Viipurissa ja klo 10 olin täällä leirialueella. Tänä iltana mennään rintamalle, ei luutnatti ollut yhtään vihainen. Ei tässä nyt muuta, kun näin sinua niin nyt on niin kova ikävä, olette molemmat yhtä hyvät. Näkemiin rakkaat.
Kaatui 12.2.40 Kuolemajärven Hatjalahdella 30 vuotiaana.
Rauha allekirjoitettiin 12.3.40 illalla ja sotatoimet lakkasivat aamulla 13.3.40.
Kotiseutu, juuri valmistunut oma talo ja myös oma hauta jäivät rajan taakse vieraan valtion haltuun.
Mantar