Ku Väinö Linna Tuntematon sotilas ilmestys ja sit ku siit tehtin elokuva, nii ne oliva lapsilt ankarast kielletyi. Se ensmäne elokuvaversio kuulus oleva niin kamal, et mone pyärtysivä teatteris. Sitä filmi, mitä joka itsenäisyspäiv näytetä, on siit aika paljo siivottu.
Niinku tiäretä, nii nuarus o simmone vika ihmises, mikä korjantu itteläs ajan kans, nii sitä elokuvaki on saanu katella vuaskymmenie aika niin paljo, et kaikkien päähenkilöitte repliiki ossa jo ulkko. Sitä on sit ajatellu, et turha sitä enä lukke o, ku see jo tiättä mitä siin o.
Nyt sit nähtin taas uus versio samast aihest. Komja jälkke siit tule, ku kaikil nykyaja vehkeil tehrä färilist laajakankas elokuva ja äänentoistoki o mahtava. Yläilmoist kuvata maisemi ja lähikuva ova tarkoi. Piän, karvane perhosentoukkaki mönkis maas siäl taistelun tuaksinas.
Ohjaja ol löytäny erinomase hyvi rooleisas sopivi näyttelijöi. Robin ol taidettu otta feli sitä varte, et saarais nuarekki kiinnostuma siit filmist. Ei hää siin kauan keriny olema, ku hää kaatus, mut hyvi hääki sihe sopis, kattos silmä ympyrkäisen vaa, et mitäs täs tarttis tehrä. Nii varma monel nuarel pojanklopil siäl käviki.
Ne lähikuva sotilaitten kasvoist eri tilanteis oliva tosi onnistunei. Koko sota-aja läpitte naura hirnuva Vanhala ja reipas ja ain sanavalmis Roka Anttiki oliva sora loppuvaiheis aika hiljassi poikki ja heiti naamastas näkys, et on liian paljo nähty ja koettu simmost, mitä ei kenenkä ihmise tarttis ikä jouttu kokema.
Täs uures elokuvas ol taas uure ohjaja näkemys Tuntemattomast sotilast. Jokane ohjaja on painottanu hiuka eri asjoi ja jättäny piänemäl huamiol niit, mitä on pitäny vähemän tärkjän.Kaik ova noukkine siält omast miälestäs parha pala. Ku noi sotaromani ei ol koska erityisemmi kiinostanu, nii tääki kirja o jääny lukemat.
Nyt kuitenki nous miäle, et tarttis see sittenki lukke. Tarttis lukke iha ite, kummone o Väinö Linna Tuntematon sotilas.
Mantar