Tali-Ihantala, Raatteentie, Summa, Intiaanikukkula, Teivaannousu, J-mutka, siin on suomalaisil tutuks tullei nimi, misä on olttu kovil. Viimesis paikois ei ol ollu iha henkest kysymys, mut melkke.
Ol sitä kauhja katto, kummost vauhti nykysi sukse jalas mennä. Kuin kauva ihmise paika kestävä tommost repimist, ku mennä etteskesi valla luannottomas asenos, niinku joku hämähäki jala levjänäs ja kova hermoprässi pääl.
Enne mäkihypys kaarutti aika usse ja pahastenki, mut ny kaaruta tasasel maal. Ku yleisöl täytty saara kattomist koko raha erest, ni pistetä yhteislähtö. Sit ollan koht nuri yhres klimpis, ei tiär kenel mikäki sukse ja kepi kuuluva.
Kilpailija kiärtävä lyhkässi lenkei ja tuleva taas takas ihmiste näkyvil.
Joskus viiskymmentluvul, ku Tiilikaine selost Holmenkolleni ja Faluni kisoi, nii hänel ol tekemist, mist saa jutujuurt,ku hiihtäjä hävisivä mettä. Ku Hakuline läks viirenkympi reissu, nii hää ilmestys siält metä uumenist kolme ja puolentunnin pääst. Nykysi sama reissu tehrä pualt pikemi. Sillo hiihtäjäl ol vaksipurk taskus ja jos sukse kovin paatusiva, nii hää riisus ne pois ja putsas tilsa suksen pohjast. Sit vaa uut vaksi tilal ja taas mentti.
Kyl siält ain matka varrelt jotta väliajoi tul hiljaksis ja niist yritettin kotonki saara jottan tolkku. Kynä ja paper kouras istutti ratio viäres ja pistetti väliajoi ylös.
Sit ku Hakuline ol maalis ja ol saanu henkes vähä tasauma, nii Tiilikaine haastattel hänt. Ja eikös sillo ratio ruvenu piuvama ja monkuma, ei saattu juur mittä selvä mitä hää sanos. Mut ny saara selko, joka mutkas on kameroi ja suuris taulutelkkareis näytetä ain uurestas ja uurestas, et kummot siin ny sattus. Muistak joku viäl, ketä voit Lahres miästen printtihiihro, entäs hopja ja pronssi, kenel nee menivä? Mut see muista jokane, et norjalaine lens seljäläs Niskase Iivo syli ja Niskane ja Jauhojärv menettivä kultamitalis. Ja seeki muisteta iankaike, ku Heikkise Mat heit sukse jalas kuperkeika maalisuaral. Kyl sitä ennenki jossa alamäes on kaaruttu, mut ei juur tommost leiskaust ol enne nähty. See niis o hyvä pual, et ku kaik muu o unhotettu, nii heiti muisteta.
Sillon ku urheilija pärjävä hyvi ja saava mitalei, nii kyl kaverei piissa. Kaik tahtova päästä saman kuva häne kansas.Mut ku tule huano päiv, nii kyl saa kuulla kunnias. Ku Hämäläise Marja-Liisa ol ensmäst kertta isois kilpailuis ja munas viästiosurellas koko saki, nii häne haukutti maa rakko.
Mut ku hää hiiht Sarajevos kolm kultamitali, nii hänest tul meitin kaikkie yhteine naapuriflik. Ku hää juttel (……mie sanoin Lasutiinal ja sit Lasutiina sano miul…), nii kaik oliva iha haltioisas,on see sit niinpal kiva flik et oikke.
Nykäse Mat jäi kaikkie miäle, ku hää sukels Holmenkolleni sakja sumun keskel vaikkei hää nähny eres hyppyri nokka.
Selostaja huus vaa, et mitään ei näy, mutta pitkälle menee. Matist on monttalai kirjotust ollu, mut se on tosi, et hänt paremppa mäkihyppäjä Suames ei ol ikä ollu, Mat o ain Mat.
Kaikkien kisojen jälkke kakara ova ain saane kovan puhti ruveta iteki koittama kummot kulkke. Vaik ennen kuuteltti vaa niit prätisevi ratioi, nii kyl sillonki lährettin koht suksima vaikkei kaikil ollu suksis sitteikä. Kummisaappa potkasti mäystimie renkkais ja pikkuflikakki menivä nii et hame helma liahusiva. Ei ollu hiihtopöksyikä kaikil ja saappavarre oliva lunt täys, mut ei se tahti haitanu, ku oltti Siiri Rantassi ja Sirkka Polkussi. Jolla ol oikke fiini rottinkise kepi ja niis suure porka, mut kyl puisten keppienki kans vauhri hurman päästi.
Sisäleikeis viritettin paffiluiska tuali reunalt alas ja siit kiiritetti lankrulli. Ne oliva yhristety miähi, Paavo Lonkila ja Heikki Hasu ja mitä niit ol. Siit sit mitattin, ketä hyppäs pitemäl. Lonkila ol hyvä hyppämä, ku hää ol se iso kretliinine karhulankrul.
Rantase Siiri o niit urheilijoi, ketä ain muisteta. Ol se sit vaa Lahres järjestäjilt hianost tehty , et hää sai hiihtä seen kunniakiarrokse stadioni ympärs. Vaik lumi ol pöppöröist eikä larust tiattoka ja Siiril ol yhreksänkymmentkaks vuat mittaris, nii hyvi hää hiiht ja vilkut viäl yleisöl mennesäs. Hää ol nii reipas ja kaunis, et ainaki vanhemal väel silmä kostusiva.
Sauliki sai kunnian jakka kukkassi voittajil hänen kansas. Hiano kisa oliva Lahres, ei muut voi sano.
Mantar