Eteläinen Salo on kiistatta vesistöjen aluetta; järvien ja lampien laskemiseen eivät sormet riitä, vesiä kuljettavat joet ja iso osa alueesta on samalla Saaristomeren rantaa.
Yhteistä vesialueille on se, että hyvää tahtoa tuntuu riittävän; erilaisia kunnostus- ja hoitosuunnitelmia on tehty viimeisten vuosikymmenien aikana paljon. Viimeisimpänä listalle nousee Kiskon Kirkkojärvi, jolle tehtyjen suunnitelmien mukaan järvestä olisi perusteltua poistaa runsaasti ruovikkoa.
Ongelma on se, että suunnitelmat ja inventoinnit perin harvoin muuttuvat käytännön toimiksi. Suunnitelmat jäävät odottamaan aikaa parempaa, ja herkästi edessä on tilanne, jossa ne pitää ennen toteuttamistaan jo päivittää.
Perusteensa esimerkiksi Kirkkojärven kunnostustoimille olisi; kyseessä on niin virkistys-, kalastus- kuin lintuvesikin.
Jotain on tehtykin, tässä tapauksessa hoitoyhdistys on pistänyt paljon paukkuja järven ja ranta-alueiden hoitoon.
Järvillä ja joilla tehtävillä töillä on merkitystä paikallisesti, mutta huomioitava on myös se, että vesistön kunnolla on vaikutusta siihen, mitä mereen asti päätyy. Vaikka syy esimerkiksi sinileväkukinnoista vieritetään herkästi Suomenlahden tuolle puolen, on myös paikallisella kuormituksella vaikutusta paikallisiin oloihin. Niihin voidaan myös paikallisilla toimenpiteillä vaikuttaa.
Hyvä tahto ja talkoohenki eivät yksin riitä, selvää rahaakin hoitamiseen tarvitaan.
