Jos on valtakunnanpolitiikassa ollut uutisten viikko, niin myös Salon kaupungin päätöksentekokoneistossa on tehty yllättäviä liikkeitä. Maanantaina päätettiin lomautukset perua ja tiistaina opetuslautakunta jätti tekemättä päätöksen koulujen lakkauttamisesta.
Ratkaisut ovat mielenkiintoisia. Totta on, että Salon tilipäätös oli parempi kuin osattiin ennakoida, mutta talousvaikeudet eivät missään nimessä ole sivuutetut. Vähän pikaiselta tuntuu valtuuston puheenjohtajan taannoinen esitys siitä, että säästöohjelmaa olisi harkittava uudelleen.
Henkilösäästöihin palataan varmasti vielä, eivätkä keinot välttämättä ole pehmeitä. Paikallista sopimista on monesti perätty ja yhtä monesti se on työntekijäpuolen keskusjärjestöjen puolesta torpattu. Lomautuksiin tai irtisanomisiin verrattuna paikallinen sopiminen olisi tietysti joka osapuolelle kohtalainen kompromissi ja väliaikainen keino kuten lomautuksetkin.
Koulupäätöstä tervehditään varmasti eri puolilla kaupunkia ilolla. Kouluverkon karsiminen ei olekaan sellainen rakenteellinen uudistus, joista on talousseminaareissa ja talousarvioita puitaessa puhuttu.
Koulujen määrästä päättäminen ei ole vain talousasiaa, vaan samalla myös aluepolitiikkaa – päätös siitä, mille alueille kaupungissa halutaan antaa kehittymisen ja kasvun mahdollisuuksia. Niitä täytyy suoda maaseudullekin, etenkin Salossa, jonka pinta-alasta valtaosa maaseutua on.
Lehdistä mallia
Kuntakenttää piirrellään parhaillaan uusiksi muun muassa Turun puolessa. Uusin ehdotus on ollut jakaa seutu kolmeen suureen kuntaan, joista yksi ulottuisi Sauvosta Pöytyälle asti. Esitys ei tuoreeltaan herättänyt kuntapäättäjissä suurta ihastusta, esimerkiksi itäpuolen kuntaa pidettiin liian laajana.
Monesti luontevaksi yhteistyöalueeksi kuin sattumalta nimetään kohtalaisella tarkkuudella jonkun paikallislehden levikkialue, esimerkkinä vaikkapa Auranmaa.
Ehkä selvitysmiesten kannattaisi tehdä vielä yksi karttaharjoitus levikkikarttojen kanssa.
