Skip to main content

Tervepä terve. Toimituksen lounaiskujan viikkoroskis tyhjennetään tässä seuraavaksi.
***
Internetin ihmemaassa on levinnyt  jo kesällä julkaistu tilasto, jonka mukaan Suomessa pelkästään pääkaupunkiseudulla paiskataan vuodessa ruokaa kaatopaikalle noin 25 miljoonaa kiloa.

Tätä on tietysti helppo kauhistella, vaikka luettuna luvulle käy kuin leikkauslistoja tehtäessä;  määrää ei osaa hahmottaa oikein mitenkään.

Tässä ehkä auttaisi matka jonnekin satamakaupunkiin, jossa voi nähdä paljon rekkoja laivaa odottamassa.
Enimmillään yksi kuorma-auton ja perävaunun yhdistelmä voi painaa kohta 76 tonnia, siis 76 000 kiloa.   Sata vastaavaa painaisi jo reilut seitsemän miljoonaa kiloa.  Noin kolmesataa täyttä rekkaa olisi siis massan puolesta suunnilleen saman verran kuin vuosittain penkalle   päätyvän ruoan paino. 25 miljoonaa kiloa ruokaa tarvitsee tietysti enemmän tilaa kuin 25 miljoonaa kiloa rekka-autoja.

Itselle riitti jo sen miettiminen, miltä kolmisensataa rekkaa yhdelle plaanille ajettuna näyttäisi.

***
Ei kai tässä ole muusta kyse kuin ajatuksesta, jonka mukaan kaikkea pitää olla kaiken varalta kaapissa kaiken aikaa.   Tietenkään ei pidä, ellei nyt sitten tiettömän taipaleen takana tai saaressa se toinenkin pastapussi ja säilykepurkki.  Muuallakin selviää yön yli näiden kanssa, vaikka filee ja juusto nyt olisivatkin loppuneet.   Näistä pitkään säilyvistä tuotteista harvoin tulee hävikkiä edes.

Ehkä pitää sitten korvata ongelma toisella ja pistää pakastin pakkovarusteeksi vähän joka torppaan, jos tarpeen mukaan ostaminen ei onnistu.  Onpa varmuus- tai mukavuusvaraa, mutta ei liikaa poisheitettävää.
Se, mikä roskassa ja dieselissä säästetään, saadaan tietysti takaisin siinä, että viikon luontoääneksi tulee sähkömittarien raksutus.

***
Muuten usein parjattua elintarviketeollisuutta ei käy tässä kohtaa moittiminen, siellä kun on hävikkiä esimerkiksi lihajalosteyhtiöissä pyritty pienentämään suorastaan mallikkaasti.  Nekin osat, jota elikosta ei voida muuten myydä, jauhetaan linjalle ja myydään sellaisilla kauppanimillä kuin kananugetit tai lihapullat.

***
Tässä kuntakarttaa piirrellessä on tietysti  käynyt taas mielessä, että vinhapa on vivahde-ero riippuen siitä, mitä sanoja käytetään.  Talossahan nurkka ja kulma ovat samassa kohdassa siinä, missä seinät on liitetty toisiinsa, nurkka vaan sisäpuolella ja kulma ulko-.    Samat etuliitteet  kunnista puhuttaessa ovat julmia;  nurkkakunta kuulostaa paljon ankeammalta kuin kulmakunta.

Alkoholinkulutusta kuvaavista tilastoista voidaan jo nyt arvuutella, minne on syntymässä kuppikunta.

***
Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: