Entisistä kunnantaloista on taitettu peistä suunnilleen Salon kuntaliitoksesta lähtien.
Vastakkain on asetettu monenlaisia näkemyksiä. Taloilla on ollut niin myyjänsä kuin säilyttäjänsä ja tietysti koko joukko niitä ihmisiä, joiden mielestä kaupunki olisi voinut pitää rakennukset edelleen siinä käytössä, missä ne vuosikausia ovat olleet.
Samaa keskustelua on käyty tietysti kaikilla liitosalueilla – ja ilman liitoksiakin palveluverkkoa on joka tapauksessa monessa kunnassa ”tarkasteltu”, mikä yleensä tarkoittaa palvelujen karsimista.
Nyt voi jo pitää varsin turhana pelkoja siitä, että rakennukset jäisivät kunnalle tai kaupungille käsiin. Kiskon kunnantalolla on uudet omistajat ja uutta käyttöä, Perniön entisen viraston osalta on ostotarjous tehty. Vanhat koulut ovat tehneet kauppansa kohtalaisen hyvin, vaikka Nurkkila vielä ostajaansa odottaakin.
Kuntarajan toisella puolella eivät asiat ole sen huonommin: Kemiönsaari on saanut tehtyä kauppoja esimerkiksi vanhoista kouluista. Joitain on toki edelleen tähteellä, mutta isojen ja ylläpidoltaan haastavien rakennusten myyminen olisi varmasti voinut käydä hitaamminkin.
Yllätys oikeastaan ovat vain ennakkoarviot; isot ja kolhot virastot ovat yllättäen kiinnostaneet ostajia.
On mielenkiintoista nähdä, millaista kiinnostusta esimerkiksi Särkisalon muita pienempi ja kodikkaampi kunnantalo herättää, jos ja kun se myyntiin tulee.
Palvelujen lakkauttaminen luonnollisesti herättää kiukkua ja murhetta ja se on vaihtoehtona tietysti aina huono. Lainkaan perusteeton ei ole väite siitä, että esimerkiksi koulun lakkauttaminen hiljentää koko kylän.
Koulusta, kunnantalosta tai vaikka vanhasta kirjastosta voi tietysti saada hulppean asunnon, mutta Perniön kunnantalossa syyskuun ajan esillä ollut taidenäyttely on osoittanut, että keskeisellä paikalla olevan rakennuksen paras kohtalo on päätyä mahdollisimman monelle avoimeksi tilaksi.
Perniöläiset ovat ottaneet silminnähden hyvällä vastaan mahdollisuuden poiketa kunnantaloon taidetta katsomaan, kahville ja ihmisiä tapaamaan.
