Tervepä terve.
Toimituksen lounaisluolan viikottainen ryhmysauvan heilutus tässä taas.
***
Tiistaina pyöriteltiin uutisia länsinaapurista. Ensin kerrottiin, että Tukholman kulttuuritalon kirjastosta poistetaan Tintti-kirjat, ja ennen kuin meteli kunnolla ehti alkaa, kirjasto perui päätöksensä.
Syynä poistamisen uhkaan oli se, että lastenosastosta vastaavan työntekijän mukaan Tintit esittävät vieraita kansallisuuksia pilakuvamaisesti siirtomaa-ajan hengessä.
Sattumalta asia on toki niinkin, nykyään asia tehtäisiin toisin. Se on taas ihan toinen asia, että Tintit pistävät alta lipan vähän kaikkia: vanhoja merikarhuja, kuuroja, poliiseja ja Ranskan puhelinlaitosta noin muutamaa mainiten.
Asiasta kertoneen Dagens Nyheterin mukaan kirjaston Tinteissä on ollut etusivulla teksti, jossa muistutetaan teosten lähtökohdista ja tekoajasta, mutta harva lapsi lukee johdantoa.
Ehkä tämä onkin suurin ja ainoa ongelma: kirjat ovat väärällä osastolla lastenkirjojen seassa. Tintit ovat täynnä viittauksia ja herjoja joiden ymmärtämiseksi pitää olla luettuna edes peruskoulun historia ja hiukan elämänkouluakin, tai tarinoista menee yli hilseen niin syitä kuin seurauksiakin.
Tietysti tästä tulee mieleen se, mitä Turun Sanomat kertoi hiljakkoin: suomalaiskoululaisten lukutaito on entistä mekaanisempaa eikä tekstin sävyjä kuten ironiaa ymmärretä. Rivienvälit ja vivahteet jäävät huomaamatta, ja jos vielä kirjan julkaisuajasta ei tiedetä mitään, niin tässä on kohta kirjastot täynnä pelkkiä lukijoilta käsittämättä jääviä teoksia. Merkkikirjallisuudesta Veikko Huoviset lähtevät ensimmäisenä roviolle.
Ei sillä, loukkaantua tässä voisi itsekin: yhdessä Tintissä toimittajat ottavat tarjotut viskimoukut vastaan mielissään kesken työpäivän.
Ja nyt palataan siihen kohtaan, missä käskettiin huomioimaan teoksen tekovuosi ja ajan henki.
***
Kovat aineet liittyvät toiseenkin viikon vääntöön. Dokumentin dopingista ohjannut Jari Halonen vinkkaa elokuvassaan, että myös takavuosien hiihtäjä Juha Mieto olisi ollut piristeistä kiinnostunut.
Metkasti takavuosien urheilusankaruus näkyy olevan reilun miehen maineen tae. Sattumalta myös hiljakkoin pidettiin eräässä uutiskommentissa Juha Väätäisen möläytystä Timo Soinin ylipainosta erityisen outona juuri siksi, että mies on entinen urheiluhahmo.
Tietenkään kukaan ei kai oikeasti usko, että harkintakyvyllä tai sen puutteella on tekemistä sen kanssa, montako lenkkiä tartania on tullut kierrettyä. Mielenkiintoinen ilmiö silti.
Sitä paitsi pulleusväite oli perätön. Sittemmin uutisissa kerrottiin, että Väätäinen ja Soini olivat halanneet sovinnon merkiksi ja ihan hyvin olivat kädet ylettyneet ympäri.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
