Matildan rannassa oli viime perjantaina joka aistille jotain.
Sepän ahjosta tuulahti hiilloksen kuuma henkäys, upeasti puvustettu jousitrio tarjosi jotain silmille ja korville. Tuoksuttelemaan ja maistelemaan pääsi monenlaisen suuhunpantavan parissa.
Ruukkipäivä toi vanhoille ruukinrakennuksille mukavan määrän väkeä.
Päivä pohjasi ruukin historiaan, joskin perjantaina koneet eivät olleet tyystin vaimenneet. Valimossa soi Laura Naukkarisen teos Raudan äänet.
Teos syntyi teollisuuslaitoksissa äänittämällä.
– Osa koneista on aitoja, sellaisia jotka ovat olleet käytössä vielä täälläkin, kertoi Naukkarinen.
Naapurihallissa kerrottiin menneestä teatterin keinoin. Anton Kainulainen oli Valmari, nuori matildalainen ruukintyöläinen – ensi alkuun rottien pyyntiin pestattu.
Työ ei säästänyt ketään: Valmarin isä ja isoisä olivat olleet ruukilla töissä ja kuolleet nuorina. Sama kohtalo oli myös Valmarilla.
Yhdellä alueen laidalla oli pelien ja leikkien paikka, toisaalla jaettiin puhdasta tietoa. Yhden luennoista piti Niina Lehmusjärvi, joka tekee väitöskirjaa työnimeltä Rouva Ruukinpatruuna. Lehmusjärvi on tutkinut sitä, miten naiset johtivat ruukkeja.
Teijolla puikoissa olivat Hedvig Eleonora Stenbock ja Catharina Elisabetg Kijk, jotka perivät ruukin aviomiehiltään.
Lue koko juttu Perniönseudun Lehdestä